Selina Malinen, 29:
"Allergiat vaikuttavat elämääni monin tavoin, mutta en halua antaa niille liikaa valtaa. Ajattelen, että ne ovat pieni heikkouteni, akilleenkantapääni.
Olen allerginen raa’alle kalalle, äyriäisille, koivun sekä timoteiheinän siitepölyille, useille muille pölyille, koirille, kissoille ja hevosille. Pöly- ja eläinallergiat saavat kurkkuni, silmäni ja nenäni kutiamaan.
Minulla on myös astma. Se ja allergiat heikentävät vastustuskykyä, joten sairastun helposti hengitystie- ja keuhkosairauksiin. Ulospäin allergiani eivät näy, paitsi ajoittain ihossa. Iholleni saattaa lehahtaa punaisia, kutisevia läikkiä.
Vakavin allergiani on raa’alle kalalle. Jos syön sitä, kurkkuni ja huuleni turpoavat. Siksi minulla on saatavilla adrenaliinia sisältävä Epipen-piikki. Adrenaliini laajentaa hengitysteitä, mikä voi pelastaa hengen vakavan kohtauksen tullessa.
Altistuin vakavasti raa’alle kalalle pari vuotta sitten. Silloin haukkasin voileipää, jonka päälliset oli tietämättäni viipaloitu veitsellä, jolla oli aikaisemmin käsitelty kalaa.
Jo kalan haju aiheuttaa minulle pahoja kutinaoireita. Huone on kalan käsittelyn jälkeen tuuletettava ja kaikki pinnat pyyhittävä huolellisesti ennen kuin voin mennä sinne.
Voileivän haukkaamisen jälkeen kurkkuni ja huuleni alkoivat nopeasti turvota. Turvotus laski, kun join paljon vettä ja otin allergia- ja astmalääkkeet. En tarvinnut adrenaliinipistosta, koska en onneksi varsinaisesti syönyt kalaa.
Joudun muutenkin välttelemään tilanteita, joissa joudun tekemisiin eläinten kanssa. Muutin aikoinaan kalustettuun asuntoon, jossa sain heti yskää ja hengenahdistusta. Sohvatyynyjen välistä löytyi eläimen karvoja.
Siivous ja lääkityksen lisääminen eivät auttaneet oireisiin, koska karvoja ja hilsettä oli kalustetussa asunnossa niin paljon. Lopulta minun oli muutettava.
Väsymys on yksi tavallisimpia allergiaoireitani. Pahimpaan siitepölyaikaan keväästä syksyyn en jaksaisi muuta kuin nukkua. Lapsena nukahtelin kesken läksyjen tekemisen tai aterian. Juuri se sai vanhempani viemään minut lääkäriin, jossa allergiani todettiin, kun olin viisivuotias.
Allergian ja astman takia tavallinenkin flunssa voi kestää minulla kaksi viikkoa. En haluaisi sairastaa jatkuvasti, sillä se tekee minut alakuloiseksi ja ärsyyntyneeksi.
Siksi suhtaudun pieniinkin allergia- ja flunssaoireisiin vakavasti ja otan kaikki hoitokeinot käyttöön. Jos en ota oireita tosissani, infektio siirtyy keuhkoihini kytemään moneksi viikoksi.
Vahvistan keuhkojani urheilemalla. En uskalla edes ajatella, millaisessa kunnossa olisin, jos en liikkuisi säännöllisesti. Nuorempana pelasin lentopalloa suomenmestaruustasolla. Tällä hetkellä treenaan kovaa crossfitiä ja lenkkeilen.
Liikunta antaa minulle iloa ja auttaa jaksamaan. Itsestä voi huolehtia ja elämään löytää iloa rajoituksista ja haasteista huolimatta.
Treenaan voimieni ehdoilla, ja välillä tulee pitkiä taukoja, kun sairastan. Silloin olen kuukauden pois pelistä, sillä kuntoni romahtaa. Kun pystyn harjoittelemaan, kuntoni kohenee nopeasti.
Minulla on hengitysharjoituslaite, joka auttaa vahvistamaan hengityslihaksia. Uskon, että myös akupunktio on vahvistanut vastustuskykyäni siitepölykaudella.
Lapsena sain siitepölyille siedätyshoitoa, ja se auttoi oireisiin. Aikuisena allergiat ovat taas pahentuneet, ja hoito joudutaan ehkä uusimaan.
Yritän tehdä kaikkeni, jotta voin elää mahdollisimman normaalia ja hyvää elämää allergioista huolimatta.”
