Ennen kuin korjasin sukupuoleni, olin itseni kanssa syvissä vesissä, vaikka elämäni oli muuten hyvää. Tunsin jo lapsena, että minun kuuluisi olla tyttö eikä poika. Pidin itseäni sen tähden vähän hulluna ja fantasioin, että seuraavassa elämässä olisin kaunis nainen. Minulla oli paha olo, koska minut nähtiin poikana ja miehenä.

Kun 17-vuotiaana löysin transihmisten ­tarinoita YouTubesta, palaset loksahtivat paikoilleen. Ymmärsin, että olen transnainen enkä ole yksin.

Sukupuolenkorjausprosessiin lähteminen oli sen jälkeen helppo ja luonnollinen päätös. Silti pelkäsin, miten läheiseni suhtautuvat minuun, löydänkö ikinä parisuhdetta tai saanko töitä. Transihmisiä syrjitään paljon.

Olen tullut torjutuksi monta kertaa deittaillessani, kun olen kertonut itsestäni. Se on tuntunut pahalta, ja olen pitänyt itseäni menneisyyteni takia muita huonompana. En esimerkiksi uskaltanut pitkään aikaan kertoa Tinder-profiilissani transsukupuolisuudestani.

Menin terapiaan ja aloin miettiä, miksi en pidä itseäni hyvänä, aitona ja kauniina niin kuin pidän muita trans­naisia. Olin muutaman vuoden aika masentunut, mutta aloitin viime vuonna lääkityksen ja olen selättänyt mielenterveysongelmani.

Pikkuhiljaa olen löytänyt itseluottamukseni ja uskon omiin kykyihini. Minulla on nykyisin monen hankalan deittailu- ja sinkkuvuoden jälkeen hyviä tapailusuhteita. Kerron itsestäni avoimesti myös Tinderissä.

Nykyisin elämäni on paljon parempaa kuin ennen. Se johtuu myös siitä, että kehoni sopii nyt mieleeni. Näytän naiselta, en enää mieheltä.

Haluan inspiroida ihmisiä olemaan haavoittuvaisia ja sellaisia kuin he ovat sekä opettaa heitä transasioista ja feminismistä.

Instagram-tilini suosio räjähti vuoden 2020 syksyllä ja siitä sekä Irene Naakan kanssa pitämästäni Kroonisesti ärhäkkä -podcastista on tullut minulle kokopäivätyö.

Olen kärsinyt paljon ulkonäköpaineista. Koin pitkään huonoa fiilistä siitä, että olen 177 senttimetriä pitkä. Ajattelin, että olen valtavan iso, ennen kuin tajusin, ettei naisen tarvitse olla pieni ja hento ollakseen naisellinen.

Teini-iässä minulla oli paha akne, ja siitä on jäänyt muistoksi ruusufinni. Nenäni on edelleen punertava, ja vielä muutama vuosi sitten en voinut lähteä edes kauppaan ilman meikkiä.

Nykyään uskallan liikkua kasvot paljaina. Olen alkanut käydä kosmetologilla säännöllisesti, ja ruusufinni on saatu aika hyvin kuriin. Sekin on auttanut, että hoidan ihoani itse huolella. Käytän hyvää puhdistustuotetta, seerumia, kosteusvoidetta ja silmänympärysvoidetta.

Länsimainen kauneusihanne on myrkyllinen: oikeassa elämässä ihmiset ovat hyvin erinäköisiä keskenään, eikä kukaan ole täydellinen. Nykyisin tunnen itseni kauniiksi ja seksikkääksi melkein joka päivä, se on ihanaa.