Bahar Mozaffari, 42, ekonomi, Vantaan osaamiskeskuksen projektipäällikkö:

”Tulin Iranista Suomeen pakolaisena pienen poikani kanssa 14 vuotta sitten. Suomessa minulla diagnosoitiin trauma. Ilman ammattiapua en olisi pystynyt opiskelemaan enkä etenemään työelämässä. Kun pahan olon vie asiantuntijalle, vapautuu energiaa tärkeisiin asioihin.

On tärkeää sanoa läheiselle, että on huolissaan. Voit tarjota apua ja kysyä, mistä on kyse. Jos olo on hyvin vaikea, tarvitaan ammattiauttajaa. Silloin voit auttaa häntä löytämään sopivan ja vaikka saattaa vastaanotolle.

Kannattaa kysyä, mistä hän unelmoi. Paha olo ei ole este unelmille. Ne vievät eteenpäin. Mottoni on: mahdotonkaan ei ole koskaan mahdoton. Ei ole ongelmaa, johon ei olisi ratkaisua.”

Maarit Jantunen, 43, yrittäjä ja valmentaja:

”Olen kokenut usean burnoutin ja minulle on sanottu, että minusta ollaan huolissaan. Jos huoli ilmaistaan suoraan heti, defenssit menevät välittömästi päälle.

Kysymys ”tarvitsetko apua?” nostaa esiin häpeän. Oma heikkous tai tarvitsevuus voi olla suuri pettymys. Miksi en pystynytkään huolehtimaan itsestäni, vaikka olen aikuinen? Siksi vastaus voi olla hyökkäys: ”Älä puutu!”

Ennen kuin kyselet, luo luottamuksen ilmapiiri. Istu alas ja juttele päällimmäiset arjen asiat.

Kun tulee tuumaustauko, aseta sanat lempeästi: Miten sinulla menee, olen ollut sinusta vähän huolissani. Yhdellä keskustelulla asia tuskin selviää. Siihen tulee palata monta kertaa.”

Aulikki Pentikäinen, 61, talous- ja velkaneuvonnan yksikkövastaava, Länsi-Uusimaa:

”Lähimmäisen velvollisuus on ilmaista huoli, jos kaikki ei ole kunnossa.

Ota asia esiin hienovaraisesti kahden kesken. Jos reaktio on torjuva, älä jankuta. Jos ongelma koskee muitakin, toisella ei ole oikeutta ohittaa huolta. Jos peliongelma on kerryttänyt suuret velat ja panoksena on yhteinen asuntolaina, huolen voi ilmaista toistuvasti ja ponnekkaasti.

Ei kannata syyllistää. Asetu rinnalle ja osoita, ettet hylkää, mutta tee selväksi, että on tultava muutos. Ammatissani rohkaisen asiakkaita puhumaan ongelmistaan ja kohtaamaan häpeän. Se on parempi kuin odottaa ulosotto­miestä.”