Olisiko sinulla hetki aikaa puhua kosmetiikan vastuullisuudesta? Nimittäin niin kosmetiikan tuotannossa kuin muodin tuotannossa on haasteita vastuullisuudessa. Aluksi luvassa on hieman huonoja uutisia: kuluttaja ei voi tietää varmuudella mistään, onko tuote vastuullinen vai ei.

”Esimerkiksi kosmetiikkatuotteen luonnollisuus ei suoraan kerro, miten raaka-aineet on tuotettu ja millaiset ympäristövaikutukset niillä on”, sanoo tuotekehityspäällikkö Taru Laitinen Berneriltä.

Onko kosmetiikkaan tarvittavien raaka-aineiden viljely vienyt maata ruokakasveilta? Olisiko raaka-aine voitu käyttää kehittyvissä maissa ruuaksi? Onko viljely kuihduttanut maaperää? Tällaisia kysymyksiä voi esittää, kun pohtii kosmetiikan vastuullisuutta.

Toisaalta: kukkien viljely kosmetiikkaan on voinut olla tärkeää pölyttäjien kannalta tai kosmetiikassa käytetty kasviöljy, kuten avokadoöljy, on tehty lommoisista, ruuaksi kelpaamattomista hedelmistä. Tai maaperä on voinut olla esimerkiksi liian suolaista ruokakasvien viljelyyn.

”Mitä enemmän yrityksiltä kysytään tuotteiden vastuullisuudesta, sitä enemmän niihin kiinnitetään huomiota. Vastuulliset yritykset ovat toki jo nyt sitoutuneita vastuullisuuteen”, Laitinen pohtii.

Sitten parempia uutisia: on kaksi helpompaa tapaa löytää hieman vastuullisempia tuotteita kuin olla yritykseen yhteydessä.

Ensinnäkin erilaiset sertifikaatit asettavat raaka-aineille tietynlaisen standardin. Esimerkiksi Cosmos-merkki vaatii, että jos tuotteesta on palmuöljyä, se on tuotettu vastuullisesti. Toiseksi esimerkiksi elintarvike- tai metsätuotannon ylijäämäraaka-aineita eli niin sanottuja sivuvirtoja hyödyntävä kosmetiikka on askel kohti vastuullisempaa kuluttamista.

Tutki siis, onko tuotteissa käytetty vaikkapa viinituotannosta peräisin olevia antioksidanttisia uutteita tai kauran tuotannosta saatua ksylitolia.