Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

Misogyniapoliisi luki suurennuslasin kanssa Helsingin Sanomien juttua, jossa nyt jo aikuiset naiset kertoivat kokemuksistaan, kun olivat teini-ikäisinä seurustelleet huomattavasti itseään vanhempien miesten kanssa.

Aivastuksen kestoisen ajan päässä ihmiskunnan menneisyydessä on ollut aika, jolloin on ollut ihan okei, että jos tyttö on tyyliin kymmenenvuotias ja ”vaikuttaa kypsältä”, hänet voidaan itse laittaa vastuuseen siitä, miten aikuiset miehet häntä kohtelevat. Mitäs alkoi näyttää naiselta.

Viime aikoina on kiinnitetty huomiota tosin siihen, että itse asiassa hyvin nuori, aikuismaisesti ehkä käyttäytyvä tyttö ei ole vanhempien miesten mielestä kiinnostava siksi, että ”vaikuttaa kypsältä”, vaan nimenomaan siksi, että vaikuttaa lapselta. On vain tärkeää saada lapsi luulemaan toisin.

Takaisin juttuun. Siinä Misogyniapoliisin tutkimuslinssi pysähtyi heti alussa kohtaan, jossa Anna kertoo varhaisteinivuosistaan: ”Pojat reagoivat muuttuneeseen kehooni tökkimällä rintojani, naureskelemalla ja haukkumalla läskiksi.”

Tuttua kohtelua hyvin monelle suomalaisnaiselle ja -tytölle – ja monien kohdalla tätä tapahtui koulun käytävillä aikuisten valvovien silmien alla. Tyttöjen kehot ja mielet eivät olleet niin arvokkaita, että niitä olisi jaksettu ryhtyä suojelemaan poikien tarpeelta käyttäytyä idioottimaisesti.

Meillä 1980-luvun lopussa Kilpisen yläasteella Jyväskylässä luokan pojat valitsivat ennen tunnin alkua jonkun tytön, jonka kaatoivat lattialle ja muodostivat päälle ”kasan”. Heitä siis tuli useita kappaleita päälle, he tunkivat käsiä paidan alle ja housujen sisään, ja samalla meinasit tukehtua. Tätä pidettiin ihan tavallisena. (Tai itse asiassa varmaankin imarteluna, eihän rumia kopeloida ja häiritä.) Good times, ihana 1980-luku.

Mutta nyt silmä takertui etenkin lauseen alkuun: pojat reagoivat.

Tässä patriarkaattisessa yhteiskunnassa vain neutraalisti toteamme, että ”pojat reagoivat”, kun he siis seksuaalisesti häiritsevät, rikkovat toisen kehorauhan ja käyttävät henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Tässä ei ole tarkoitus syyllistää tarinaansa kertovaa naista, vaan osoittaa, kuinka me naiset itsekin opimme ja nielemme syötteineen patriarkaatin kielen, kun se meille äidinmaidossa juotetaan.

Reagoida-verbi antaa teoista jonkinlaisen automaattisen, refleksinomaisen vaikutelman: on sama asia kääntää katseensa ulisevan hälytysajoneuvon suuntaan ja/tai pilkata ja tökkiä toisen rintoja. Samanlainen miesten tekemän väkivallan verhoiluperinne koskee myös muita väkivallan muotoja. Puhutaan ”perhesurmista” ja ”perhetragedioista” ja mustasukkaisuuskin tekee useammin otsikoissa aktiivisemmin asioita kuin mies.

Mikä teko ylipäätään on ”reagoida toisen kehoon”. Älä jumalauta reagoi toisen kehoon! Pystyt kyllä olemaan reagoimatta, jos ihan pikkuisen edes yrität!

Olen ollut huomaavinani, ettei ole mitenkään yleistä, että vanhemmat sanoisivat kasvaville pojilleen selkeästi ääneen, että älä kopeloi, älä hauku äläkä kommentoi kenenkään kehoa, älä koske ilman lupaa äläkä tee mitään seksuaalisia tekoja, mihin sinulla ei ole selkeä lupa toiselta osapuolelta.

Suomessa ollaan ääriallergisia sille, etteivät kaikki pojat leimaudu ahdistelijoiksi ja siksi asiasta ei voi puhua normaalisti vaan oletetaan, että kaikki ymmärtävät jotain ääneenlausumattomia viestejä.

Ja perinteet jatkuvat.