Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

On taas puututtava median tiedeuutisointiin virtuaalipampun kanssa.

Suurin osa nisäkäslajien koiraista pyrkii parittelemaan mahdollisimman monen naaraan kanssa. Sitten ne ottavat hatkat huolehtimatta koskaan jälkeläisistään. Miksi ihmisisästä tuli poikkeus? kysyy viime viikolla julkaistu Helsingin Sanomien tiede-osaston jutun ingressi.

Heti jutun ensimmäisessä lauseessa todetaan, että äitiys on nisäkkäillä suoraviivaista, joten mitäpä sitä sen enempää pähkäilemään. Sen sijaan on kiinnostavaa selvittää isyyden mysteeriä! Miksi ihmis-mies-isä hoitaa lapsiaan, vaikka voisi vain paneskella nisäkkään lailla ympäriinsä.

Mutta millä lailla äitiys on nisäkkäillä suoraviivaista? Eikö se ole suorastaan ällistyttävää: nisäkäs-ihmis-naaras suostuu kerta toisensa jälkeen potentiaalisesti tappavaan synnytykseen ja kantaa jo ihan fyysisesti arvioituna moninkertaisesti raskaamman taakan ihmiskunnan suvunjatkamisesta.

Onko tämä tieteellisestä näkökulmasta kiinnostavaa. Njaah, ei ainakaan median mielestä.

Mutta entäpä miesten tappeleminen tai kiihkeä sukuvietti, se on kiinnostavaa!

Suomen Kuvalehden pitkässä jutussa selvitetään, miten testosteroni vaikuttaa niihin ominaisuksiin, joita pidetään miehisinä. Pojat leikkivät aggressiivisemmin, kiima on kovempi, pää kääntyy väkisin minihameiden perään ja miehet ovat todennäköisemmin sankareita, mikä mainitaan ”aggressiivisuuden kääntöpuoleksi”.

Jutussa todetaan ohimennen, että ”naisen aggression hormonaalisesta perustasta tarvitaan lisää tutkimusta”.

Niin tarvittaisiin. Monestakin naisen hormonaalisuuteen liittyvästä. On yleisesti tiedossa, että muun muassa lääketieteessä naiset ovat olleet vuosikymmeniä alitutkittu ryhmä.

Nainen on nimittäin mysteeri, vaikea hormonikimppu ja ne sukuelimetkin ovat siellä syvällä piilossa.

Vuonna 2020 julkaistussa suomalaisessa krapulalääketutkimuksessa tutkijaryhmä ”joutui” jättämään naiset tutkimuksesta pois. ”Lopullisesta tutkimuksesta jouduttiin myös poistamaan kaikki naispuoliset koehenkilöt, koska kuukautiskierron hormonaaliset vaihtelut vaikuttivat asetaldehydin ja aminohappojen tasapainoon. ’Tämä ei tarkoita, ettei l-kysteiini vaikuttaisi naisilla krapulaan. Naisten kohdalla kokonaisuus oli kuitenkin mutkikkaampi kuin miesten kohdalla, joten jouduimme jättämään heidät tutkimuksen ulkopuolelle’.”

Toistetaanpas vielä: Oli mutkikkaampi, joten jouduttiin jättämään tutkimatta.

Mutkikkuus kiinnostaa vain, jos siinä tutkitaan, mikä mutka yhdistää mies- ja kabyparakoirasta. Tutkimuksen lähtökohtaoletus on, että korkea libido ja viehtymys viehättäviin naaraisiin!

Voi kysyä, onko tällä miehiin keskittyvällä, miesten käyttäytymistä ihaillen ihmettelevällä ja selittävällä tutkimustrendillä jotain tekemistä patriarkaatin ja piilevän naisvihan kanssa. Vuosisatojen ajan miehet ovat dominoineet tiedemaailmaa ja tutkineet sitä omasta näkökulmastaan. Viime vuosikymmeninä on huomattu, miten epäobjektiivisia tuloksia se on voinut tuottaa. On oletettu omista lähtökohdista käsin sotureita miehiksi ja kaikkia laulavia lintuja koiraiksi. Myös naaraslinnut laulavat, se ei vain koiraiden mekastuksen alta ole aina miestutkijan korvaan kuulunut.

Mutta blaah, miksi aina jankutetaan vain naaraista! Tutkitaan sen sijaan sitä, onko pienimunaisiksi itsensä kokevat miehet normaalia kiinnostuneempia urheiluautoista!