Tällä palstalla misogyniapoliisi Virpi Salmi jahtaa mediassa ja yhteiskunnassa rehottavaa misogyniaa ja räpsäyttää rikkeestä kunnon rangaistuksen. Sinä pääset mukaan lautamieheksi, siis hetkinen, räps, maallikkotuomariksi.

Radiojuontaja Jenni Alexandrova kiinnitti Instagram-tilillään huomiota siihen, kuinka Radiogaalan Vuoden juontaja -listalla on ehdokkaana vain yksi nainen.

Kun Misogyniapoliisi meni suurennuslasinsa kanssa katsomaan gaalan palkintokategorioita, koko totuus oli vielä tunkkaisempi. Vuoden paikalliseksi radiojuontajaksi ei ollut ehdolla yhtään naista. Vuoden sisällöntekijä -sarjaan oli ehdolla yksi, samoin Vuoden musiikkipäälliköksi.

Yle ei ole mukana, sillä Radiogaala on kaupallisten radioiden tapahtuma.

Mielikuva radioalasta ei toki kenelläkään asioita yhtään seuraavalla ole järin edistyksellinen. Alalla on käyty hyvin vähän julkista tasa-arvokeskustelua, mikä ei sinällään ole Suomessa mitenkään ihmeellistä. Alexandrovakin asetteli sanansa hyvin varoen.

Tasa-arvoasioista puhuminen ottaa yhä kipeästi peppuun yllättävän monia, vaikka luulisi, että siihen olisi ollut jo pakko tottua. Mutta ei, siedätettäviä riittää.

Kaupallisessa radiossa tuntuu jylläävän yhä asetelma, jossa mies on päällikkö ja ohjelmanvetäjä ja nainen apujuontaja ja komppaaja. Miehille annetaan paremmat ohjelmapaikat ja heitä autetaan kansansuosikeiksi. Hyvin luultavasti tämä näkyy myös juontajien palkkioissa.

Tosin tällainenhan suomalainen yhteiskunta muutenkin pääosin on. Siitä syntyy mielikuva, että osaaminen on sukupuolikysymys. Todellisuudessa sukupuolikysymys on se, että toisille annetaan helpommin tilaisuudet ja tittelit.

Silti Alexandrovan postauksen kommentit saivat paatuneen misogyniapoliisinkin kulmakarvat kohoamaan. Monet kertoivat auliisti, kuinka naiset eivät vain osaa juontaa radio-ohjelmia, kuinka miehiä on miellyttävämpi kuunnella ja kuinka ärsyttävää naisten puhuminen radiossa on.

Tämän perään todettiin, että ei tämä ole sukupuoliasia, NÄIN VAIN ON.

”Mitä jos naiset eivät vain yllä miesten tasolle radiojuontajana? Näin ainakin itse koen radion suurkuluttajana”, eräs kirjoitti.

Öh, tuota, ei, kyse ei ole siitä, että miessukupuolelle toimitettaisiin kasseissa parempi osaaminen radiojuontamiseen vaan siitä, että on itse sovinistisen ja patriarkaattisen kulttuurin kasvatti.

Eräs radiossa työskennellyt kertoi omissa stooreissaan, kuinka heille kymmenisen vuotta sitten eräs ison kaupallisen kanavan kouluttaja opasti, että naisen ääntä pitää radiossa aina tasapainottaa miehen äänellä. Jos nainen puhuu, pitää soittaa miehen laulama kappale perään, sillä kaksi naisääntä peräkkäin ei ole hyvä juttu. Sama sääntö ei koskenut miesääniä.

Arvoisa Suomen kansa, ei ole mikään ”näin se vain on” -fakta, jos omassa korvassa NAISEN PUHE kuulostaa siltä, ettei sitä halua kuunnella.

Fakta on silloin se, että naisen puhetta on kuultu radiossa aivan liian vähän ja ainoa hoito on kuulla sitä paljon enemmän.