Trendi

”Tuntematon nainen taputteli mahaani ja sanoi, että olen lihonut sitten viime näkemän” – Sami Kuronen kertoo, miltä ulkonäön arvostelu tuntuu

”Tuntematon nainen taputteli mahaani ja sanoi, että olen lihonut sitten viime näkemän” – Sami Kuronen kertoo, miltä ulkonäön arvostelu tuntuu
Sami Kurosta on vuosikausia kehotettu leikkaamaan tukkansa. Hän sanoo, että ulkonäön arvostelu satuttaa aina jonkin verran.
Teksti |
Kuvat |
,
Julkaistu: 18.11.2022

”Aloitin radiossa 15-vuotiaana, ja olen siitä asti tehnyt julkista työtä. Esillä oleminen on kaksiteräinen miekka. Saan julkisuuden kautta paljon ihailua ja kehuja, mutta olen arvostelun alla koko ajan. Yksi kielteinen palaute voi musertaa alleen kaikki myönteiset.

Minua on vuosikausia kehotettu menemään parturiin. Sanottu, että leikkaas tuo tukka, se on epäsiistin näköinen eikä yhtään miehekäs. Vaikka ikä on poistanut epävarmuutta, ikävät kommentit satuttavat aina jonkin verran.

Kun lopetin vuosia sitten sitten tupakanpolton, painoa tuli kymmenen kiloa lisää. Eksyin niihin aikoihin risteilyllä hissiin muutaman ikäiseni naisen kanssa. Yksi heistä alkoi taputella mahaani ja sanoi, että onpa Kurosen poika lihonut sitten viime näkemän.

Itsetuntoni kesti sen, mutta jäin miettimään, mitä olisi tapahtunut, jos minä olisin taputellut hänen vatsaansa.

”Ajattelin, että ei minulla ole niin kulmikkaat ja miehekkäät kasvot kuin Suomen seksikkäimmällä miehellä pitäisi olla.”

Myönteistäkin palautetta on joskus vaikea ottaa vastaan. Kun Eeva-lehden lukijat valitsivat minut pari vuotta sitten Suomen seksikkäimmäksi mieheksi, katsoin itseäni tukka pystyssä peilistä. Huomionosoitus tuntui tietenkin hyvältä, mutta sitä oli vaikea ymmärtää.

Ajattelin, että ei minulla ole niin kulmikkaat ja miehekkäät kasvot kuin Suomen seksikkäimmällä miehellä pitäisi olla eikä partani kasva niin kuin alfauroksella pitäisi. Oli hyvin vaikea ymmärtää, miksi joku näkee minussa jotain ihmeellistä.

Aluksi vertasin itseäni muihin esiintyjiin

Tunsin ulkonäköpaineita eniten kymmenisen vuotta sitten, kun aloin olla tv-hommien takia enemmän esillä. Koin oloni uudessa maailmassa tosi epävarmaksi. Vertasin itseäni muihin esiintyjiin ja saatoin stressata esimerkiksi siitä, mitä muut ajattelevat, jos olen lihonut viisi kiloa. Olenko lipsumassa? Tarjotaanko töitä enää?

Kun vuosia kului ja seuraavia tv-töitä tuli, tajusin, että ehkä minut palkataan ammattitaitoni takia. Painoni heittely ei vaikuta siihen, osaanko hoitaa työni.

Epävarmuuden aiheuttajat ovat usein hyvin pieniä asioita, jotka muuttuvat omassa päässä hallitsemattomiksi. Olen esimerkiksi jättänyt tv-töiden takia suklaan syömisen kokonaan, koska se näkyy minulla heti naamassa. Finni keskellä nenää tekisi oloni epävarmaksi, vaikka sillä ei pitäisi olla mitään merkitystä.

”Tajusin, että ehkä minut palkataan ammattitaitoni takia. Painoni heittely ei vaikuta siihen, osaanko hoitaa työni.”

Hiuksista on tullut tavaramerkkini. Kun minua pyydettiin ensimmäisen Suomen unelmien poikamies -kauden juontajaksi vuonna 2008, kasvoni olivat vielä isolle yleisölle tuntemattomat.

Silloinen Nelosen pomo sanoi, että koska jenkkiversion juontajalla on lyhyt tukka, minunkin pitäisi leikata tukkani. Hiukseni olivat määrittäneet identiteettiäni teini-iästä saakka. Punnitsin, olenko valmis leikkaamaan ne, että saisin sen työn. Päätin, että olen. Halusin niin kovasti päästä tv-maailmaan mukaan.

Huomasin jälkeenpäin, että identiteetistäni katosi jotain parturin lattialle. En tuntenut oloani yhtään omaksi itsekseni.

Olenko joskus liian vanha televisioon?

Palkkasin kolme vuotta sitten personal trainerin, jonka kanssa teen hommia kerran tai kaksi viikossa. Siitä on tullut tärkeä osa arkeani. Haluan varmistaa, että pysyn tyttäreni vauhdissa mukana.

Hän on herkässä iässä ja pienilläkin sanoilla voi olla pitkäaikaisia vaikutuksia. Yritän välittää hänelle sellaisen viestin, että me kaikki riitämme sellaisina kuin olemme.

En kiroa heikkoja päiviäni ääneen, kun hän on paikalla, ja kun katsomme Suurinta pudottajaa yhdessä, en kauhistele painoon liittyviä asioita. Jos sättii ulkonäköään koko ajan, lapsikin oppii, että se on ihan normaalia.

Olen aika tyytyväinen itseeni. Tykkään hiuksistani, niinä päivinä, kun ne ovat hyvin, ja olen ihan tyytyväinen kroppaani.

Jos haluaisin saada six­packin, minun pitäisi tehdä parikymppiseen verrattuna kolminkertainen määrä duunia. En näe sitä vaivan arvoisena.

Olen miettinyt paljon ikääntymistäni. Milloin tulee se hetki, kun minua ei enää haluta tv-kameroiden eteen? Toisaalta vuodet ovat todistaneet, ettei tulevaa kannata miettiä liikaa.

Kun Tempparit alkoivat, ajattelin, että nyt on pakko tehdä paljon töitä, koska viiden vuoden päästä minulle ei soita enää kukaan. Kuusi vuotta on mennyt ja työtilanteeni on parempi kuin koskaan.”

Juttu on julkaistu Trendissä 9/2020.

Kommentoi +