”Muutuitko, mutta unohdit kertoa kumppanille? Tai milloin viimeksi kysyit puolisolta, pitääkö hän yhä samoista asioista: ’Aiemmin luit paljon dekkareita, tykkäätkö niistä yhä?’

Pitkässä parisuhteessa on ihanaa, että on oppinut tuntemaan toisen hyvin. Usein kuitenkin käy niin, että asia kääntyy itseään vastaan ja aletaan olettaa kysymisen sijaan. Seurauksena on kaksi yksinäistä ja katkeraa ihmistä, jotka tuntevat, ettei heitä nähdä ja kuulla parisuhteessa.

Kun suhde alkaa, kyselemme toisesta paljon. Pian opimme, että toinen tykkää tästä ja tuosta, eikä tarvitse aina kysyä. Ihmisen aivot luovat automaatioita, ja se on hyvä asia, sillä siten elämä helpottuu. Vain viisi prosenttia toiminnasta on tietoista – muuten aivot kärähtäisivät! Uuden opettelu on hankalaa ja vie aikaa.

Parisuhteestakin tulee automaatio. Oletukset voivat olla arkisia: kumpi maksaa laskut, vie lapset harrastuksiin, keittää kahvit. Oletamme asioita paitsi toiselta, myös itseltämme: kyllähän tämä asia kuuluu minulle.

Myös arvot ja asenteet muuttuvat, mutta niistä saatetaan puhua vasta, kun elämään tulee jokin iso kriisi.

Asia voi heijastua myös seksielämään. Usein se tulee esiin vasta, kun toisella on haluttomuutta tai takana on pitkä kuiva kausi ja haetaan apua. Tai toista tökkii saman kaavan vaniljaseksi. On parempi opetella puhumaan kuin olettaa. Silloin on tärkeää pohtia myös omaa seksuaalisuutta: tykkäänkö samoista asioista kuin aiemmin, vai haluanko kokeilla jotain uutta?

Miksi kumppanin kanssa keskusteleminen sitten vähenee? Ihminen on luotu laiskaksi, säästämään energiaa. Teemme suhteen eteen vähimmäismäärän, koska meitä revitään moneen suuntaan. Yksi ihminen joutuu olemaan saman verran kuin kokonainen kylä aiemmin. On käytävä töissä, luotava uraa, oltava vanhempi ja rakastaja, hoidettava talout­ta, oltava roolimalli. Itselleen pitää olla armollinen.

Kerran puolessa vuodessa voisi silti käydä uudestaan ensitreffeillä. Tehdään jotain kivaa ja keskustellaan.

Toiselta kannattaa kysyä: mitä sinulle kuuluu? Joskus toisen on vaikea vastata muuten kuin pinnallisesti. Silloin kannattaa kertoa itse jotain, tai kysyä toisen mielipidettä. Luin tällaisen kiinnostavan artikkelin, haluaisitko kuulla?”

Jonna Närhi, 38, on lahtelainen pari- ja seksuaali­terapeutti. Hän pitää terapiavastaanottoa sekä kouluttaa ja valmentaa. Vinkkejä voi katsoa myös Instagram-tilillä @intohimo­huoltamo.

Juttu on julkaistu Trendissä.