Oletko ajatellut, että tarot-korteista innostuvat vain tietynlaiset ihmiset? On aika tavata Nina Pyykkönen. Hän on psykologian lisensiaatti, erikoispsykologi ja psykoterapeutti. Aikamoinen rimpsu ammattinimikkeitä – ei jää epäselväksi, että Pyykkönen ottaa tieteensä tosissaan. Hän on tosin myös joogaopettaja, ekoterapeutti ja kiinnostunut shamanistisesta luontoyhteysperinteestä.

Pyykkönen osaa ehkä kertoa, miksi yhä useampi meistä puolustaa raivokkaasti tieteellistä maailmankuvaa ja tekee silti ekskursion siihen erikoiseen voimakivikauppaan, kun tarvitsee vahvistusta parisuhteen kariuduttua tai burn­outin poltellessa.

Kirkon tuoreen kyselyn mukaan avoimuus vaihtoehtoisia terapioita ja itsensä kehittämisen menetelmiä kohtaan on yleistä erityisesti naisten ja nuorten keskuudessa, mutta uushenkisyys kiinnostaa enenevissä määrin myös nuoria miehiä. Kirkko sen sijaan ei nuoria aikuisia puhuttele.

Mitä meille on tapahtumassa?

”Minusta kysymys on enemmänkin se, miksi länsimainen ihminen on päätynyt niin pitkään sulkemaan toisen puolen itsestään lähes kokonaan pois. Arvaan, että imu uushenkisyyden muotoja kohtaan tulee tarpeesta olla kokonainen, kuulla myös tuota toista puolta. Ja naisille on ollut tähän asti yhteiskunnallisesti sallitumpaa painua retriittiin jakamaan sielunsa syövereitä ja meditoimaan.”

Nina Pyykkönen pitää pienen filosofis-neurologisen oppitunnin. Ihminen on toisaalta loogis-rationaalinen, toisaalta intuitiivinen ja kokemuksellinen eläin. Meille on yhtä ominaista luokitella asioita järjestelmiksi ja vaikuttua jostakin itseämme suuremmasta, kuten luonnosta tai musiikista. Kulttuurissamme loogis-rationaalista puolta arvostetaan kuitenkin Pyykkösen mukaan toisen puolen kustannuksella.

Antiikissa puhuttiin ihmismielen kahdesta puolesta, logoksesta eli järjestä ja mythoksesta eli tarinoista. Samankaltainen karkea jako on tehtävissä myös, kun tarkastellaan vasemman ja oikean aivopuoliskon tehtäviä ja toimintaa.

”Ihmiskuvani ei ole joko-tai vaan sekä-että. Ihmisen päättelykyky on kehittynyt evoluution myötä monimutkaiseksi, mutta se puoli, joka luottaa kokemukseen ja hahmottaa suuria kokonaisuuksia ja symboliikkaa, on meissä aivan yhtä voimakas ja yhtä lailla lajikehityksemme tulos. Hyvinvoinnin ja elämän merkityksellisyyden kannalta on tosi olennaista, että tätä toista puolta ei jätetä pimentoon.”

Tarot-korteille naureskeluun Pyykkönen suhtautuu rauhallisesti. Hän mukaansa korteista lukemisen ylenkatsominen kertoo yleensä siitä, että toimitusta ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää.

”Enhän minä niistä yhtään mitään ennusta. Käytän niitä aktivoidakseni ajatuksia ja herättääkseni jotain, mitä tuolla sisällä jo liikkuu. Se on hyvä tapa tulla lähemmäs itseään. Joillekin uskonnot täyttävät tätä samaa tarvetta, mutta monelle se suuri visio, jonka taivasuskonnot tarjoavat, on vähän vieras.”

Pyykkösen mielestä kaverien kanssa järjestetyt tarot-illat ovat enimmäkseen viihdettä. Psykoterapeuttina hän ei kuitenkaan suosittele, että traumoja tai ahdistusta lähdetään purkamaan amatöörivoimin, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä.

”Mielenterveysongelmien hoitaminen kuuluu syystä koulutetuille ja valvotuille terveydenhoidon ammattilaisille. Esimerkiksi tarot-luennassa on kyse symbolien tulkitsemisesta. Jos lähdetään varomattomasti lähestymään esimerkiksi traumatisoitunutta ihmistä, jonka todellisuudentaju mahdollisesti horjuu muutenkin, voidaan tehdä paljon vahinkoa.”

Pyykkönen valitsee tarkkaan, ketä ottaa kursseilleen. Hän edustaa syvyyspsykologista lähestymistapaa, jossa ollaan kiinnostuneita yhteydestä mielen tiedostamattomaan tasoon, ja kursseilla työskennellään esimerkiksi unien parissa. Osallistujat ovat enimmäkseen muita psykoterapeutteja, koska silloin Pyykkönen voi olla jokseenkin varma, että omat möröt on pengottu ja työkaluja vaikeiden asioiden käsittelemiseen on.

Hälytyskellojen pitäisi soida, jos palveluntarjoaja väittää ”parantavansa” potilaan tai hoitavansa vaivoja, joita ”edes lääketiede” ei pysty hoitamaan.

”Se on harhaanjohtavaa markkinointia, ja hyväksikäytön mahdollisuus on valitettavasti olemassa. Eihän psykoterapiassakaan terapeutti paranna, vaan potilas itse tekee työn. On kyseenalaista väittää, että voi tarjota parannusta silloin, kun tieteellisesti tehokkaaksi todettuja ja verovaroin kustannettuja hoitokeinoja on saatavilla.”

Pyykkösen mielestä on vain luonnollista, että erityisesti keski-iän saavuttaneet ja sitä lähestyvät ovat kiinnostuneita uushenkisyydestä. Hän jakaa elämän kahteen puolikkaaseen, joiden saumakohdassa kaikki miettivät, mitä haluavat jäljellä olevalla ajalla tehdä.

”Ensimmäisen puolikkaan aikana rakennetaan perusasioita: identiteettiä, ihmissuhteita, koulutusta, kokemuksia ja omaisuutta. Kun maksimissaan puolet on jäljellä, monelle tulee tarve kääntyä sisäänpäin ja katsoa, olenko sitä, mitä luulin olevani. Siihen tarvitaan henkisyyttä, sen pohtimista, mikä tässä elämässä on oikeasti merkityksellistä.”

Juttu on julkaistu Trendissä 1/2023.