Laura: ”Seksistä on puhuttu viime vuosina entistä avoimemmin. Se on tietenkin ennen kaikkea myönteinen juttu, mutta ei pelkästään sitä. Minulle seksi ja seksuaalisuus ovat aina olleet suhteellisen luontevia aiheita, mutta moni niiden kanssa enemmän kipuillut ystäväni on ahdistunut seksipositiivisuudesta. Heille on tullut olo, että nykyään olisi pakko olla vapautunut, kovaääninen tai vähäpukeinen. Onko seksipositiivisuus käsitetty teidän mielestänne väärin?”

Kaisa: ”Minun mielestäni on! Seksipositiivisuusaate pyrkii purkamaan juuri oletuksia siitä, että seksuaalista ihmistä pitäisi esittää tietyllä tavalla. Seksuaalisesti ahdistunutta ihmistä ei kuitenkaan todellakaan auta, jos naamalle tungetaan pornolehti. Sen sijaan hän kaipaa myötätuntoa. Hankaliin ja kipeisiin fiiliksiin pitää olla oikeus. Vaikka nyt olisi muotia olla superseksuaalinen, jos sellainen ei kiinnosta, ei tarvitse!”

Sita: ”Minusta on ymmärrettävää, että seksipositiivisuus voi tuntua aluksi oudolta. Monelle ilmiön määritelmä on ihan vieras. Minulle termi tarkoittaa sitä, että voi olla seksuaalinen juuri sillä tavalla kuin haluaa. Voi nauttia omasta seksuaalisuudestaan tai olla nauttimatta. Väärää tapaa ei ole.”

Laura: ”Millainen on teidän mielestänne nykyään seksikkään naisen muotti? Minusta tuntuu, että se on yhä masentavan kapea, vaikka Instagram onkin täynnä erinäköisiä ihmisiä ja erilaisia olemisen tapoja. Valtavirtakuvasto laahaa yhä perässä. Se on täynnä niitä pitkähiuksisia, superhoikkia naisia, joita olen koko ikäni tuijottanut.”

Sita: ”En ole ihan samaa mieltä. Minun arkeni on täynnä ilon pilkahduksia: vau, tuolla ja tuollakin puhutaan seksuaalisuuden moninaisuudesta! Kannattaa etsiä sisältöä, joka on uutta ja erilaista. Olen itse tehnyt niin. Seuraan esimerkiksi Jasmine Repoa, joka pohtii halvaantumista ja avanteen vaikutusta itsetuntoon, sekä Larissaa, joka postaa seksuaalisuudesta ja tasa-arvosta. Evaleena Vuorenmaa kertoo kokemuksistaan lihavana tanssijana Suomessa.

Kaisa: ”Minäkin haluaisin keskittyä myönteiseen. Miettikää, millainen seksikkään naisen malli oli vielä viisi vuotta sitten! Muutos on huiman nopeaa ja vasta aluillaan. Valtavirtaideaalin käsite horjuu muutenkin, kun vanhanaikaisen median valta vähenee. Olen täyttänyt someni erilaisilla kehoilla. On mahtavaa luoda itselleen värikäs kupla! Se on tätä päivää ja ennen kaikkea tulevaisuutta: teemme oman mediamme räätälöimällä itsellemme mieluisat feedit Instagramissa, Facebookissa, TikTokissa, missä vain.”

Laura: ”Se on totta. Mikään ei tee minua onnellisemmaksi kuin Lena Dunhamin vähäpukeiset Insta-kuvat.”

Laura: ”Täytän tänä vuonna neljäkymmentä. Mitä mietitte seksuaalisuuden ja iän suhteesta? Minulle on tullut nelikymppisyyden myötä ensimmäistä kertaa sellainen olo, että helppoahan parikymppisillä on, kun saa olla avoimesti seksikäs. Keski-ikää lähestyvälle se on säälittävämpää, vaikka sen ei pitäisi olla! Myös äitiyden myötä tuntuu, että seksuaalista puoltaan pitäisi piilotella.”

Sita: ”Joo! Naisen ikääntyminen on yhä ihan eri asia kuin miehen. Se ärsyttää! Meille myydään loputtomasti anti-agetuotteita, ja se, ettei näytä ikäiseltään vaan nuoremmalta, on automaattisesti kohteliaisuus. On ahdistavaa, että ikä pitäisi meikata ja rasvata piiloon.”

Kaisa: ”Olen miettinyt tätä paljon. Minua voimaannuttaa nähdä kuvia vanhemmista naisista, jotka uskaltavat esitellä seksikkyyttään. Hätkähdämme sellaista, koska emme ole tottuneet näkemään sellaisia kuvia. Uskon, että Suomessa olisi nyt markkinarako viisi- tai kuusikymppiselle tyypille, joka uskaltaisi puhua seksistä ja seksuaalisuudesta ääneen. En malta odottaa, että olen itsekin sen ikäinen, että pääsen murtamaan stereotyyppistä mallia siitä, kenelle seksi muka kuuluu.”

Laura: ”Luksusongelmia-blogi on ainoa poikkeus, joka tulee mieleen. Sen kirjoittaja on vanhempi nainen, joka avautuu rohkeasti muun muassa seksiseikkailuistaan nuorten miesten kanssa. Tietysti häntä paheksutaan hulluna. Naistenlehdissähän neli–viisikymppiset kertovat aina harrastavansa elämänsä parasta seksiä vasta nyt. Myönnän, että epäilin sitä ennen harhaiseksi arvioksi. Nyt olen ihan samaa mieltä!”

Kaisa: ”Voin vain kuvitella! Ihminen oppii koko ajan lisää kehostaan ja ihmissuhteista. Seksi on taito, joka kehittyy sekä mekaanisesti että emotionaalisesti.”

Laura: ”Teitä pidetään huippuitsevarmoina, mutta teidänkin on ollut pakko kipuilla seksin kanssa! Minä olen tehnyt sitä vaikka miten: olen etsinyt hyväksyntää ihan vääristä sängyistä ja suostunut varsinkin nuorempana erilaisiin juttuihin vain, koska en ole kehdannut kieltäytyä. Joskus olen käyttänyt seksiä välineenä pitää luonani epäkiinnostunut ihminen, jolta olisin itse asiassa halunnut ihan muuta kuin seksiä. Valitettavasti tämä on vasta listani alkua! Millaisia kokemuksia teillä on?”

Kaisa: ”Kokemuksesi kuulostavat tutuilta etkä todellakaan ole ainoa, joka on toiminut noin. Kipuiluni ovat liittyneet suhteisiin. Kun olen yksin seksuaalisuuteni kanssa, olen tasapainoinen. Kun yhtälöön on sekoitettu toinen, pakka on mennyt sekaisin. Silloin on tullut esiin kaikenlaista kipeää, ja olen muuttunut ihmiseksi, jota en ymmärrä. Enää pakka ei onneksi mene sekaisin.”

Sita: ”Minulla on ollut haasteita kehonkuvan kanssa. Olen ollut epävarma kroppani yksityiskohdista, kuten nänneistäni ja sukuelimistäni. Ovatko ne sellaiset kuin pitää olla? Viehättyykö kumppanini niistä? Olen seurustellut valtaosan aikuiselämästäni, ja parisuhteessa olen kipuillut aika ajoin muun muassa halujen eriparisuuden kanssa.”

Laura: ”Se on varmasti tuttua melkein kaikille. Minä olen usein halunnut enemmän seksiä kuin kumppanini. Siksi minulle yksi vaikeimmista asioista on ollut oman seksuaalisuuteni hyväksyminen. Olen tuntenut olevani vääränlainen nainen, kun seksuaalisuuteni on luokiteltu liian voimakkaaksi ja ’äijämäiseksi’. Kuulostaa kivikautiselta, mutta olen silti kokenut paljon häpeää.”

Kaisa: ”Ei ihme. Maailmahan on rakennettu niin, että naisen pitää ajatella, että hänessä on jotakin vikaa! Tiedekin on ollut myös seksuaalisuuden osalta maskuliininen pelikenttä. Tuoreempi tutkimus todistaa, että erot löytyvät sittenkin yksilöiden, eivät niinkään sukupuolten väliltä.”

Laura: ”Stereotypioista puheen ollen: minua kiinnostaa mielettömästi miehen seksuaalisuuteen liittyvät harhaluulot. Olen kohdannut tosi harvoin sellaisia myyttisiä panokoneita, joista pop-kulttuuri puhuu. Ei miehiä kiinnosta seksi koska vain ja kenen kanssa vain. Esimerkiksi nykyinen kumppanini on aina vierastanut yhden yön suhteita, koska nauttii seksistä vain läheisessä suhteessa. Miehille ladataan yhä vastuu seksikokemuksen onnistumisesta. Ikuisen suorituspaineen täytyy olla ihan hirveää. En pärjäisi miehenä päivääkään!”

Kaisa: ”Sama! Mietitään vaikka peniksen kokoa: sinulle siunaantuu sattumanvaraisesti syntymässä jotakin, jolla sitten mennään loppuelämä, eikä asiaan voi vaikuttaa. Se on kuitenkin jo nuoria poikia eniten mietityttävä kysymys. Ihan hirveän stressaavaa! Ja tuo panokonemyytti on tosiaan myytti. Miehetkin ovat ihmisiä – tunteineen kaikkineen!”

Laura: ”On hirveää huomata, että on itsekin syyllistynyt nauramaan vitseille munan koosta tai erektio-ongelmista, vaikka luulee olevansa sensitiivinen ja tiedostava. Anteeksi, kaikki miehet! Itse asiassa kaikilla kumppaneillani on ollut paljon epävarmuuksia ja seksiin liittyviä huolia. Miksi helvetissä näistä ei puhuta enemmän?”

Kaisa: ”Uskon, että miehen seksuaalisuus onkin seuraava kuuma peruna ja sellainen virtahepo olohuoneessa, johon ei vielä uskalleta kääntää katsetta. Kaikki lähtee kasvatuksesta: pojista kasvatetaan aktiivisia toimijoita, tytöistä passiivisempia. Miehillä pitää olla aina kivikova erektio, pitkään, ja sen pitää näyttää tietynlaiselta. Kulttuurimme yhdyntäkeskeisyys ylläpitää näitä paineita. Uskon, että miehet eivät tämän takia pääse seksuaalisen nautinnon ytimeen. Oikeasti vastuu seksin onnistumisesta on fifty-fifty.”

Laura: ”Pelkään, että alan kuulostaa miesasianaiselta, mutta oletteko huomanneet, miten eri tavalla suhtaudumme myös miesten seksileluihin? Sinkkuelämät on katsottu ja satisfyerit ovat arkipäivää, mutta tämä tuntuu koskevan vain naisia. Pari miespuolista kaveriani on tilannut fleshlightin eli tekovaginan ja hävennyt sitä hirveästi.”

Sita: ”Tässä on yhä valtava sukupuoliero, mikä on harmi. Naisten masturbointikin on nykyään hyvinvointiteko, mutta tuntuu yhä kaukaiselta, että miespuolinen somevaikuttaja voisi puhua samalla tavalla seksuaalisuudesta.”

Kaisa: ”Joo! Dildon omistava nainen on itsenäinen, halunsa tunteva voimaleidi, mutta tekopillun hankkiva mies on säälittävä runkkari ja luuseri, joka ei saa naista. Haluamme ylläpitää tarinaa, jossa miehuus määritellään libidon voimakkuuden ja kaadettujen naisten kautta. Naisen seksilelun hankinta lähtee vallasta ja vapaudesta, miehen mukamas ei. Ehkä kymmenen vuoden sisään tajuamme, että seksileluja omistava mies voi olla seksuaalisuuttaan terveellä ja turvallisella tavalla toteuttava.”

Laura: ”Minun täytyy myöntää, että minulla on ristiriitainen suhde parisuhdeseksiin. Olen uuden suhteen alussa, ja kaikki on vielä hyvin. Suhteen ensimmäinen vuosihan on useimmiten non-stop-panemista, jossa syöminen ja nukkuminen unohtuvat. Mutta mitä sitten tapahtuu? Minulla ja varmasti monella muulla on kokemus ja pelko siitä, että meno väljähtyy. En haluaisi ajatella näin, vaan tahtoisin uskoa, että paras on vielä edessä. Miten te suhtaudutte seksiin pitkässä suhteessa?”

Sita: ”Olen seurustellut teinitytöstä saakka, joten tämä teema on läheinen. Nykyisessä suhteessani olen ollut lähes seitsemän vuotta. Minulle suhteemme alkutaipaleen seksi oli sellaista hakemista, eivätkä uutuus ja jännittävyys olleet myönteisiä juttuja. Meillä seksi on vain parantunut ajan myötä. Se vaatii paneutumista: sitä, että on kiinnostunut seksuaalisuudestaan ja yhteisestä seksielämästä ja uskaltaa pysähtyä niiden äärelle. Mutta se on ihanaa ja kiinnostaa hommaa! On jännittävää kuulla, että ai jaa, voisitkin tykätä nykyään tuollaisesta tai haluat kokeilla tällaista.”

Laura: ”Hei, kuulostaa lohdulliselta! Mahtavaa.”

Kaisa: ”Parisuhdeseksi on jännittävän, vaarallisen leffaseksin vastakohta. Uskon kuitenkin, että pitkässä suhteessa avataan seksuaalisuudesta koko ajan uusia intiimiyden tasoja. Moni luulee, että uutuudenviehätys on se juttu, mutta eihän se ole! Pitkässä suhteessa vain jäädään uutuudenviehätyksen jälkeen pahimmillaan harmaalle, arkiselle tasolle, eikä valita kehitystä. Seksihän ei ole koskaan vain seksiä, vaan siihen vaikuttaa kaikki: se, kuka vei eilen roskat ja se, miltä kumppani näytti eilen kummin lapsen ristiäisissä. Siinä ovat läsnä myös pienet, valkoiset valheet, tunteet, jotka nielaistiin, ja rajat, joita ei uskaltanut asettaa. Suhteeseen kertyy tukosta niin monesta syystä, ja se näkyy seksissä. Olen onnellinen, että avoimista suhteista puhutaan enemmän, mutta niitä ei saisi markkinoida painamalla monogamiaa alas. Pitkän, yksiavioisen suhteen seksin jäätävä potentiaali on salaisuus, josta moni ei ole päässyt jyvälle!”

Sita: ”Olen huomannut saman avoimista suhteista: on hieno juttu, että niistä puhutaan enemmän. Se avoimuuden ja rehellisyyden määrä ja sääntöjen selkeys, josta avoimessa suhteessa olevat kertovat, on hyvää herättelyä myös yksiavioisessa suhteessa oleville. Meidän pitäisi ottaa siitä mallia.”

Juttu on julkaistu Trendissä 5/20.