Ärsyttää. Olen juuri jutellut rakkaimman ystäväni kanssa ties kuinka pitkään aikaan. Sen jälkeen kun hän vuosi sitten sai esikoisensa, puhelumme ovat olleet vähissä.

Keskustelumme oli kestänyt vain kymmenisen minuuttia, kun kuulin puhelun toisessa päässä jo ulko-oven käyvän. Hei kulta, ystäväni lepersi ohi luurin äänellä, joka oli minulle täysin vieras. En pysty nyt keskittymään enää yhtään – soitellaanko joskus toiste? hän päätti puhelumme. En ehtinyt kertoa puoliakaan kuulumisistani.

Lapsen saaminen ei aiheuta tunnemyrskyä ainoastaan tuoreen äidin mielessä. Tilanne on uusi myös ystävälle.

”Suru ja jopa viha ovat luonnollisia tunteita tilanteessa, jossa tuntee tulevansa torjutuksi tai hylätyksi. Näitä tunteita ei missään nimessä kannata kieltää itseltään”, sanoo vanhemmuuteen erikoistunut psykologi Leea Mattila.

Poden silti huonoa omaatuntoa. Millainen aikuinen on niin itsekäs, että on mustasukkainen vauvalle?

Mattilan mukaan mustasukkaisuus on tavallista, eikä siitä kannata soimata itseään.

”Jos väittäisi tuntevansa pelkkää iloa perheenlisäyksestä, joka aiheuttaa samalla ystävästä erkaantumista, tulisi kyllä kieltäneeksi omia tarpeitaan.”

Olen 37-vuotias ja omasta halustani lapseton. Lähes jokaisella ystävälläni on lapsi tai kaksi. Vuorollaan he ovat kadonneet vauvakuplaan, osa vuodeksi, osa useammaksi.

Tähän saakka kaveripiirin supistuminen on ollut helppo kestää, mutta parhaan ystäväni tultua äidiksi huomaan yhtäkkiä jääneeni yksin kuplan ulkopuolelle.

Mattilan mukaan vauvakuplalle on myös oikea psykologinen termi: äitiystila.

”Jo raskaana olevalle naiselle herää äitiystila, ja silloin lapsen tarpeet menevät kaiken muun edelle. Kyse on hyvin vahvasta psyykkisestä ja fyysisestä prosessista, joka tarvitaan, jotta suhde lapseen pääsee syntymään.”

Emme ole nähneet ystäväni kanssa melkein vuoteen, mutta Instagramista huomaan, että hänellä on riittänyt aikaa niille kavereille, joilla on lapsia. Se ihmetyttää.

”Vanhemmaksi tulleella on tarve vertaistuelle. Tällöin tuore äiti saattaa kääntyä enemmän sellaisten ystävien puoleen, jotka ovat myös itse vanhempia”, Mattila sanoo.

Ymmärrän tämän hyvin. Itsekin olen lähentynyt juuri sen ainoan lapsettoman ystäväni kanssa.

”Äidiksi tulleen ja lapsettoman mielen sisällöt ovat erilaiset. He ovat ikään kuin eri aaltopituuksilla. Se saattaa rikkoa yhteyden tunnetta ystävyyssuhteessa.”

Kun yhteisiä kokemuksia ei enää ole, saattaa vanhakin ystävä alkaa tuntua vieraalta. Baari-illat ja parisuhdeavautumiset ovat vaihtuneet tarinoihin tissivieroituksesta ja hampaidentulosta. Kuuntelen ystävääni kyllä, mutta omien kokemusten – ja kiinnostuksen – puute saa minut mykäksi. Keskustelumme jäävät vuorotteleviksi monologeiksi.

Voiko vauvan aiheuttama etääntyminen olla ohimenevä vaihe? Mattilan mukaan on tavallista, että ihmissuhteissa on erilaisia vaiheita, jopa katkoksia. Äitiystila on intensiivisimmillään synnytyksen jälkeisinä kuukausina, mutta usein viimeistään työelämään palatessaan äiti alkaa jälleen löytää itsestään muitakin rooleja.

Aina näin ei kuitenkaan käy. Kuinka kauan istuskelua ystävyyden vaihtopenkillä on sitten siedettävä?

”Omat rajat on hyvä määritellä. Ystävyyssuhde voi parhaimmillaan olla elämänmittainen – mutta kaikki eivät suinkaan ole. Kannattaa puntaroida ystävyyden arvoa ja merkityksellisyyttä itselle: onko odottamisen aiheuttama mielipaha sen arvoista?”

Parisuhteen lailla myös ystävyyssuhteen tulisi olla symmetrinen: molemmat antavat ja saavat tasapuolisesti.

”Sen sijaan, että odottaa äitiystävältä toimia, voi miettiä, mitä itse voisi tehdä. Kiinnostu ystävän uudesta elämäntilanteesta, kysele vauvasta ja äidin tunteista. Koska kyse on toiselle tärkeästä asiasta, voisiko se olla tärkeä sinullekin?”

Totuus kuitenkin on, etteivät lapset kiinnosta minua, ja teeskentely tuntuu ajatuksena epämiellyttävältä. Vaihtoehdoksi jää enää ottaa asia puheeksi suoraan – mutta syyllistämällä ei synny ratkaisuja.

”Ystävää kannattaa valmistella ensin kertomalla, että se, mitä aiot kohta sanoa, jännittää sinua hieman. Kuvaile kokemustasi ja kysy, mitä ajatuksia se herättää ystävässäsi ja pystyykö hän ymmärtämään sinua.”

Päätän, että minulle tämä kolmatta vuosikymmentään käyvä ystävyys on tärkeä. Valitsen ystäväni numeron. Se löytyy sieltä mistä aina ennenkin: suosikeistani.

Juttu on julkaistu Trendissä.