"Sain hiljattain sähköpostin ­lääkäriltä. Hän oli ollut lääkäri­opiskelijoille pitämälläni kirjallisuuden kurssilla 15–20 vuotta sitten. Lääkäri kertoi, että hyödyntää kurssia edelleen työssään ja suosittelee kirjoja potilailleen. Se merkitsi minulle paljon.

Tässä iässä mietin usein, mitä merkitystä elämälläni on ollut ja mitä olen oikeastaan tehnyt. Olen kirjoittanut melkein 30 kirjaa, mutta se ei ole tärkeintä.

Tärkeintä minulle ovat suhteeni muihin ihmisiin. Se, mitä olen merkinnyt ihmisille, jotka olen tavannut.

Merkittävin kirjani käsittelee äitini elämää ja kuolemaa. Kun Juhlista kotiin julkaistiin, sain paljon kirjeitä ihmisiltä, jotka olivat tunteneet äitini. He halusivat kertoa, mitä äitini oli merkinnyt heille.

Eräs Tanskassa asuva nainen kertoi, että äitini oli ollut hänen partio-­ohjaajansa. Äitini oli ollut kannustava ja opettanut hänet uimaan.

Ymmärsin, että me kaikki jätämme jälkiä toisiin ihmisiin. Muut muistavat meidät tavoilla, joista emme edes tiedä. Se on lohduttava ajatus. Pienet asiat, joita teemme muille, muistetaan vielä kuolemammekin jälkeen.

Siksi jokaisella on vastuu siitä, millaisia jälkiä jättää. On tärkeää yrittää jättää hyviä jälkiä ja kertoa joskus muille niistä hyvistä jäljistä, jotka he ovat jättäneet.

Usein ihmiset sanovat kauniita asioita muista vasta hautajaisissa. Olisi hyvä sanoa jotain jo aiemmin. Jokainen ilahtuu, kun joku osoittaa arvostustaan.

Ystäväni kollega oli väärinkäsityksen takia luullut hetken, että ystäväni oli kuollut koronaan.

Kollegan ensimmäinen ajatus oli ollut sääli siitä, ettei hän koskaan saanut tilaisuutta kertoa ystävälleni, mitä tämä merkitsi.

Kun selvisi, että kyse oli väärinkäsityksestä, kollega soitti ystävälleni ja kertoi, kuinka tärkeä ihminen tämä oli hänelle ollut ja mitä kaikkea oli tältä oppinut.

Ystäväni sai kuulla asiat, jotka olisi muuten sanottu vasta hänen hautajaisissaan.

On tärkeää tulla nähdyksi ja arvostetuksi. Ei vain yleisellä, teennäisellä tavalla vaan niin, että joku arvostaa jotakin tiettyä asiaa itsessä. Arvostus ja rohkaisu saavat ihmisen kasvamaan.

Me pohjoismaalaiset olemme aika ujoja ilmaisemaan positiivisia tunteita, mutta voimme harjoitella ja tulla paremmiksi.

Tasapaino on tietenkin tärkeää. Kukaan ei halua tulla tunnetuksi ihmisenä, joka vain kulkee ympäriinsä kertomassa kivoja asioita muille. Sanomaansa täytyy tarkoittaa.

Ystävät eivät olisi ystäviä, jos et pitäisi heistä. He ansaitsevat kuulla sen, että joku pitää heidän huumorintajustaan tai avuliaisuudestaan. Näkee sen ja arvostaa sitä.

Toivon, että ystäväni muistaisivat minut hyvänä ystävänä. Ihmisenä, joka oli kiinnostunut muistakin kuin itsestään.