Marika Krook, 45, näyttää kännykästään pikkupojan kuvaa, josta huomaa heti, että poika on varsinainen vesseli. Huumori ja kujeet suorastaan paistavat pojan ilmeikkäistä kasvoista.
”Tobias on nyt neljävuotias. Hän on hurmaava nuori mies, joka pyörittää minua aivan kuten haluaa. Olen välillä hänen kanssaan aivan pulassa, hän on niin energinen. Ajoittain hän on hyvin kiltti ja ajoittain täysin mahdoton, horoskoopiltaan härkä ja nyt uhmaiässä”, Marika sanoo hymyillen.
Tobiaksen lisäksi Marikalla on yhdeksänvuotias Nicole-tytär. Marika tapasi lastensa isän, Petri Viglionen, yksitoista vuotta sitten ystävättären järjestämillä sokkotreffeillä. Suomalaisitalialainen Petri on sijoittaja ja viinien maahantuoja.
Lääkäri oli sanonut Marikalle, että hänellä oli niin paha endometrioosi, ettei raskaus onnistuisi, ennen kuin hänet olisi leikattu. Marikalla ei kuitenkaan ollut aikaa leikkaukselle ennen esiintymistaukoa. Kun hän vihdoin meni hoidattamaan endometrioosia, ilmeni, että hän oli raskaana.
”Ensimmäisen lapsen syntyminen oli huikea kokemus. Jännitin kovasti, osaanko hoitaa vauvaa.”
Kun Marika avasi silmänsä keisarileikkauksen jälkeen, mies odotti sängyn vieressä vaippa kädessään. Marika ei ollut koskaan vaihtanut vauvalle vaippaa.
”Pienokainen katsoi minuun. Aivan kuin hän olisi sanonut, äiti, tiedän ettet osaa, mutta minä rakastan sinua. Se katse oli niin ihana! Tyttäreni on aina ollut minua henkisesti hyvin lähellä”, Marika kertoo ja hymyilee.
“Tapahtui se, mitä eniten pelkäsin”
Useimmat pienten lasten vanhemmat ovat kokeneet saman kuin Marika: ajan löytäminen itselle ja parisuhteen hoitamiselle on haastavaa.
”Petrissä on ihanaa se, että hän osaa suhtautua minuun, kun olen väsynyt.”
Marika on kirjoittanut listan kaikista niistä ominaisuuksista, joiden takia juuri Petri on hänelle se oikea.
”Haluan myös, että lapsemme huomaavat, että äidin ja isän välillä on paitsi rakkautta myös kunnioitusta ja että me pystymme aina kommunikoimaan toistemme kanssa.”
Marika Krookilla on ihana perhe, ja laulajana hän pystyy nousemaan lavalle esiintymispelkonsa halliten. Aina ei ole ollut näin. Hän muistelee vieläkin hieman värähtäen yhtä elämänsä kovinta paikkaa.
Vuonna 1998 Marika näytteli yhden pääosista elokuvassa Ihanat naiset rannalla. Lisäksi hän osallistui Edea-yhtyeen kanssa Euroviisujen Suomen-karsintoihin. Edea voitti Aava-laululla ja yhtye pääsi loppukilpailuun Englannin Birminghamiin.
Suomen edustaminen Euroviisuissa on monen laulajan unelma. Marikalle se aiheutti valtavan stressin.
”Olin aina ajatellut, että elämäni pelottavin paikka olisi, jos joutuisin esiintymään Euroviisujen suorassa lähetyksessä miljoonien televisiokatsojien edessä.”
Hän oli yrittänyt saada yhtyeen jäsenet luopumaan kotimaan karsintoihin osallistumisesta. Yhden jäsen mielipide ei kuitenkaan vaikuttanut.
”Tapahtui se, mitä eniten pelkäsin.”
Marika kertoo, että hänen jännityksensä oli niin voimakasta, että ikään kuin hänen tietoisuutensa olisi sammunut ja automaattiohjaus kytkeytynyt päälle. Hän ei tuntenut lavalla mitään eikä muistanut koko esityksestä sekuntiakaan jälkeenpäin.
”Siitä seurasi masennus: hetki, josta olisin voinut nauttia täysin siemauksin, meni minulta ohi niin, ettei edes muistikuvia jäänyt.”
“Olin jo koulussa outo lintu”
Marika Krook on syntynyt Ruotsissa. Hän oli seitsemänvuotias, kun hän muutti isänsä ja äitinsä kanssa Tukholmasta pieneen kylään Vaasan lähistölle Etelä-Pohjanmaalle. Molemmat vanhemmat olivat Pohjanmaalta kotoisin, mutta he olivat aikoinaan muuttaneet työn perässä Ruotsiin. Mieli teki kuitenkin takaisin.
Uudella paikkakunnalla Marika tunsi olonsa vieraaksi ja yksinäiseksi. Sukulaiset jäivät Ruotsiin, vain isoäiti asui lähellä.
”Koulussa puhuttiin ruotsia, mutta murre tuntui aluksi niin oudolta, etten ymmärtänyt sitä täysin.”
Koulu alkoi vähitellen sujua hyvin, mutta kavereita tytöllä ei ollut eikä sisaruksiakaan. Nyt Marika näkee yksinäisyydessä myös positiivisia puolia.
”Minulla oli aikaa opiskella musiikkia ja käydä asioita mielessäni läpi. Opin lisäksi rakastamaan luontoa.”
Taide, erityisesti musiikki, näyttämötaide ja kirjallisuus kiinnostivat Marikaa pienestä asti. Erityisen lähellä hänen sydäntään olivat monet ruotsalaistaiteilijat.
Marika koki olevansa outo lintu koulussa ja koko paikkakunnalla.
”Tuntui, ettei oikein kukaan ymmärtänyt minua, eivät edes vanhempani. Heillä oli omat huolensa.”
Marika ei kuitenkaan masentunut.
”Luotin siihen, että joskus ympärilläni tulisi olemaan ihmisiä, jotka tuntevat ja ajattelevat samoin kuin minä.”
Marika haaveili laulajan urasta. Hän kävi musiikkikoulun, jossa oppi perusasiat. Pääaineina olivat laulu ja huilunsoitto.
”Tunsin silti, että se ei ole minun tapani ilmaista musiikkia. Suoritin musiikkikoulun loppuun vanhempieni toiveesta.”
Periksiantamaton sopraano
Esiintymisjännitystä Marika Krook tunsi jo tuolloin. 14-vuotiaana hän osallistui laulukilpailuun, jossa hän ei pärjännyt.
Laulunopettaja oli hyvin pettynyt ja ihmetteli, miten Marika ei menestynyt paremmin. Tapauksesta jäi ikävä muisto.
”Selkäni takana puhuttiin, että nyt se yritti onnistua laulukilpailussa, mutta ei siitä tullut mitään. Vielä monta vuotta myöhemmin opettajani poika muistutti minua, kuinka tuolloin hävisin.”
Marika ei kuitenkaan antanut periksi. Musiikki oli hänelle kaikki kaikessa, ja lahjakkaasta tytöstä tuli laulaja, äänialaltaan sopraano. Hän opiskeli Sibelius-Akatemian laulumusiikin osastolla. Vuonna 1992 Marika voitti Tallinnan kansainvälisen oopperalaulukilpailun.
Esiintyessään Marika kärsi kuitenkin paniikkikohtauksista. Pahimmillaan hän kertoo pelänneensä kaksi viikkoa ennen esiintymistä. Ja esiintymisen jälkeen häneltä meni kolme päivää toipua kokemastaan paineesta.
Jännityksen vuoksi Marika myös unohti laulujen sanoja.
”Olin ymmärtänyt, että minulla on esiintymispelko. Arvelin kuitenkin, ettei siitä olisi haittaa, jos vain harjoittelisin tarpeeksi. Niinpä harjoittelin jatkuvasti ja käytin paljon aikaa laulujen sanojen opetteluun.”
“Tunsin ahdistusta ja häpeää”
Pieni stressi elimistössä on hyväksi esiintymistilanteessa, silloin aistit terästyvät. Marikalla oli kuitenkin esityksiä säännöllisesti, eikä hänen elimistönsä ehtinyt toipua.
”Jatkuvassa stressissä elimistö luulee, että ihmisellä on jokin suuri hätä.”
Marika alkoi oireilla. Allergiat ja hajuherkkyys pahenivat, refluksitauti poltti ruokatorvea ja nukkuminen alkoi olla vaikeaa.
”Olin aina väsynyt, sain kaikki flunssat, ruoka ei sulanut eikä imeytynyt, mistä seurasi jatkuvia vatsavaivoja.”
Tilannetta kesti toistakymmentä vuotta. Sitten 2000-luvun alussa, kun Marika oli hieman yli kolmekymppinen, hänen jalkansa eivät enää toimineet niin kuin olisi pitänyt. Ne olivat tunnottomat, eikä hän kyennyt ajoittain kävelemään. Magneettikuvauksessa hänellä todettiin paha selkärankatulehdus.
Marikaa tutkittiin tarkoin, ja lääkärit arvelivat, että toista niin kovaa tulehdusta hänen elimistönsä ei enää kestäisi.
”Lääkärit sanoivat, että eläisin kahdesta viiteen vuoteen, jos tulee toinen tulehduskierros, ennen kuin vanha on parantunut.”
Elimistöön ei mahtuisi enempää tulehduksia, vaan se romahtaisi.
”Olin kauhuissani. Tunsin ahdistusta, pelkoa, vihaa ja jopa häpeää. Sairastumisen myötä menetin monta muutakin asiaa. Silloinen parisuhteeni hajosi, sitten loppuivat rahat. Ei ollut enää töitä, enkä olisi pystynytkään esiintymään.”
Marika menetti myös osan ystävistään. Kului lähes vuosi, ennen kuin hän pystyi taas kävelemään kunnolla.
“Rakensin itseni uudelleen”
Nyt Marika Krook sanoo, että sairastuminen oli hänen elämänsä merkittävin asia.
”Olin lukenut, että esiintymispelko saattaa olla niin suurta, että se voittaa jopa kuolemanpelon. Minulle oli käynyt niin. Sen vuoksi jouduin tutkimaan suhdettani omaan kehooni ja ymmärsin, että olin toiminut täysin väärin.” Marika päätti etsiä apua. Hän sanoo, että lääkärit antoivat työkalut, mutta hän itse joutui tekemään työn.
”Tavallaan jouduin rakentamaan itseni uudelleen. Jälkikäteen olen miettinyt, että sairastumiseeni vaikutti 75-prosenttisesti esiintymiskammo. Huonolla parisuhteella oli osuutta 25 prosenttia.”
Sairastaessaan Marika pohti, pitäisikö hänen vaihtaa ammattia.
”Päätin, että jos aion jatkaa laulamista, minun on pakko selviytyä esiintymispelosta. On löydettävä uudet ratkaisut. Uskoin, että Jumala näyttäisi minulle oikean tien.”
Marika ei ollut koskaan käyttänyt rauhoittavia lääkkeitä pelkoonsa. Hän ei myöskään ollut löytänyt sellaista terapeuttia, jonka kanssa olisi voinut asioita käsitellä.
Hän turvautui kirjoihin, joista koki saavansa apua, kuten Maya Angeloun ja Lisa Nicholsin teokset. Myös Oprah Winfreyn ohjelmat ja kirjat ovat olleet tärkeitä.
”He kertovat omasta elämästään, siitä, miten he ovat etsineet ja löytäneet vapauden ja onnellisuuden. Kirjojen avulla olen oppinut käsittelemään omaa elämääni. Koen myös, että saan Jumalalta apua.”
“Oikeanlainen ruoka on paras lääke”
Marika päätti opetella esiintymisen uudestaan, aivan alusta, pienin askelin.
”Ajattelin, että minun pitää uskaltaa epäonnistumisen uhallakin astua lavalle. Jos epäonnistuisin, se pitäisi hyväksyä.”
Marika kuvailee, että ennen sairastumistaan hän oli kuin kellarissa harjoitellessaan. Kun piti esiintyä, hän nousi kellarista ja puki suojavarusteet ylleen. Lopulta varusteita oli niin paljon, ettei hän enää jaksanut kantaa niitä ja seurasi romahdus.
Marika tarvitsi niin henkistä kuin fyysistä muutosta. Hän löysi italialaisen entisen miesystävänsä avulla kokeneen lääkärin Bolognasta. Marika näytti lääkärille kaikki hänestä tehdyt tutkimukset ja diagnoosit.
Lääkäri ei edes katsonut paperinivaskaa, vaan halusi tunnustella Marikan vatsan.
Lääkäri totesi, että koko vatsan alue ja suolisto olivat täysin rikki. Ongelman ydin oli siinä, ja se piti hoitaa ensin.
Lääkäri ohjeisti Marikalle uuden ruokavalion, josta hän käytti sanaa vauvanruoka.
”Hän sanoi, että paras lääke kaikkiin sairauksiin on oikea ruoka. Uuden ruokavalion avulla energiani alkaisi palautua jo kolmen kuukauden kuluttua.”
Dieettiin kuului muun muassa keitettyä kanaa ja kypsennettyjä vihanneksia. Tumma leipä ja kaikki maitotuotteet piti jättää pois. Marika noudatti ruokavaliota vuoden ja arvelee sen olleen apuna toipumisessa.
”Haluan korostaa, että ruokavalio sopi nimenomaan minulle ja juuri siinä tilanteessa.”
Esiintymisessä Marika joutui pitämään taukoa lähes neljä vuotta. Kaiken kaikkiaan toipumisessa meni noin kaksitoista vuotta.
“Pelot eivät enää hallitse minua”
Vuonna 2000 Marika sai laulaa Placido Domingon kanssa Helsingissä. Muut hehkuttivat tilaisuutta mahtavaksi, mutta Marikaa kauhistutti.
”Placido vaistosi pelkoni, hän tuli ja halasi minua. Hänestä välittyi ihana lämpö.”
Marika rentoutui, mutta lavalla 20 000 ihmisen edessä hän oli jälleen pelosta jäykkä ja toimi mekaanisesti. Hän oli kuitenkin ymmärtänyt, että Domingokin oli haavoittuvainen taiteilija.
”Kun näin hänen siitä huolimatta nousevan lavalle, toivoin, että minäkin voisin esiintyä yhtä avoimesti kuin hän.”
Marika oivalsi Domingon harjoitelleen avoimuutta, ja sitä hänkin on harjoitellut.
Marika kokee saaneensa uuden mahdollisuuden. Ensimmäinen esiintyminen tauon jälkeen oli Marian osa Svenska Teaternin Sound of Music -musikaalissa 2006.
”Aloitin samasta roolista, minkä olin esittänyt 19-vuotiaana. Ohjaajakin oli sama.”
Marika sanoo olleensa suorastaan pelkojen mestari. Pelot ovat edelleenkin olemassa, mutta Marikan suhde niihin on muuttunut.
”Pelot eivät enää hallitse minua, vaan minä hallitsen niitä. Aiemmin istuin autossa pelkääjän paikalla ja pelko ohjasi. Nyt ohjaan autoa itse.”
Teksti: Eija Huusari
Kuvat: Jouni Harala
Juttu on julkaistu Eevan numerossa 1/2018.
Lue lisää:
