Halkopinoja kohosi vauhdilla yksi toisensa perään mökin pihamaalle. Oli syksy 2022 ja kansanedustaja Maria Guzenina tuore mökin omistaja. Vanha talo tontteineen vaati runsaasti kunnostusta, raivausta ja puuhommia. Jälkimmäisiä Maria paiski paita hiestä märkänä.

”Halkojen hakkaaminen oli parasta mahdollista eroterapiaa, se helpotti oloani. Purin ruumiilliseen työhön myös äitini sairastumisen takia potemaani surua ja ahdistusta. Välillä sain seuraksi ystäviäni, jotka tulivat käsittelemään huoliaan samalla metodilla”, Maria kertoo puoli vuotta myöhemmin mökkinsä pihalla.

Maria ja hänen avopuolisonsa Kari Mokko olivat eronneet keväällä 2022 kahdeksan vuotta kestäneen parisuhteen jälkeen.

”Ero oli pitkä prosessi. Pohdimme ja punnitsimme eri vaihtoehtoja kaikessa rauhassa parin vuoden ajan. Lopulta totesimme, että olemme onnellisempia erillämme kuin yhdessä. Ihminen muuttuu jatkuvasti ja niin mekin. Niitä asioita ei enää ollut, jotka olivat yhdistäneet meitä suhteen alussa.”

Olisipa oma piilopirtti luonnon äärellä, Espoossa asuva Maria oli haaveillut jo vuosia. Hänellä oli tapana tuulettaa ­ajatuksiaan samoilemalle Nuuksion kansallispuistossa espanjanvesikoiransa Luna-Irmelin kanssa.

”Kaipasin koko ajan metsän keskelle. Heti eropäätöksen vahvistuttua ryhdyin etsimään itselleni ­ikiomaa paikkaa, jonne vetäytyä hiljentymään ja puhdistumaan henkisesti”, Maria kertoo.

Jo ensiesittelyssä hän tiesi löytäneensä unelmansa. Punaiset puulattiat ja kellertävät tapetit eivät haitanneet, sillä Maria näki, millaiseksi haluaisi talon laittaa: valkoiset seinät, uudet puulattiat ja paljon tilaa ja valoa.

Paikka vaatii edelleen remontointia ja laittamista. Varaavaan takkaan tuli syttyy jo tottuneesti. Talven aikana Maria opetteli käyttämään lumilinkoa, ja nyt hän suunnittelee aurinkopaneelien asentamista.

”Tämä on ehdottomasti kaiken vaivan väärti. Uudet asiat innostavat minua. Onni ja ilo syntyvät haasteiden voittamisesta.”

Mökillä oli huone myös Marian äitiä varten, mutta sille on löydettävä jokin muu käyttötarkoitus. Talven aikana Maria myönsi itselleen, että 84-vuotiaan äidin muistisairaus oli ottanut niin ison harppauksen, että tämän oli muutettava omasta asunnostaan pysyvästi hoivakotiin. Se tapahtui alkuvuodesta.

Päätös oli Marialle kipeä. Hän oli ajatellut, että he olisivat äidin kanssa kesäisin paljon mökillä. Maria suri tilannetta poikansa Alexin, 23, kanssa ja myös poti huonoa omaatuntoa äidin hoivakotiin muutosta.

Siellä vieraillessaan Maria on kuitenkin huomannut, että päätös oli oikea; äiti viihtyy uudessa asuinpaikassaan. Yhteyttä pidetään myös lähes päivittäin video­yhteyden välityksellä.

”Sitä äitiäni, joka kykeni toimimaan järkevästi, ei enää ole. Mutta hänen huumorintajunsa on säilynyt. Se on mahtavaa.”

Marian vanhemmat erosivat hänen ollessaan 12-vuotias. Välit alkoholisoituneeseen ja äitiä kohtaan väkivaltaiseen isään katkesivat vuosikymmeniksi. Marian lapsuudessa äidillä oli aina kiire ja huoli talou­desta. Tytär oppi omatoimiseksi varhain, ja äiti antoi tilaa itsenäistyä – ehkä liikaakin. Jälkikäteen ajateltuna Maria olisi kaivannut äidiltään enemmän puuttumista ja huolenpitoa: kuulumisten kyselemistä, kuuntelua ja läsnäoloa.

”Äitini taisi ajatella, että siellä se tyttö menee maailmalla ja pärjää itsekseen. Valitettavasti emme koskaan ehtineet käsitellä kunnolla yhdessä elettyä elämäämme. Äitini koteloi murheensa, se ei ole ihmiselle hyväksi.”

Yhden kerran äiti otti menneet puheeksi. Se tapahtui 2020 hieman ennen kuin hän sai aivoinfarktin. Maria ja äiti olivat kahdestaan sienimetsässä, kun äiti pyysi anteeksi menneitä tapahtumia ja kysyi, tekikö hän virheen, kun ei jättänyt Marian isää aiemmin.

”Sanoin hänelle, että hän on tehnyt ratkaisunsa parhaan ymmärryksen mukaan, eikä saisi kantaa syyllisyyttä asioista, joita ei voi muuttaa ja jotka on vain ­hyväksyttävä. Pyysin häntä miettimään kaikkea sitä, mikä on nyt hyvin, ja iloitsemaan siitä.”

Viime aikoina Maria on pohtinut paljon turvaverkkoja ja sitä, miten hänellä ja äidillä niitä ei juuri ollut. Maria varttui yhden naisen kasvattamana. Rakkaan isoäitinsä hän menetti kaksitoistavuotiaana.

”Vasta tässä iässä olen ymmärtänyt, mikä arvo sillä olisi ollut, jos ympärilläni olisi ollut enemmän suvun viisaita naisia, jotka olisivat rauhoitelleet ja kannatelleet vaikeina hetkinä. Olen monesti toivonut, että minulla olisi mahdollisuus sparrailla elämääni jonkun vanhemman ihmisen kanssa.”

Aika on virta, jossa ei voi mennä taaksepäin tai hypätä edellekään, Maria ajattelee. On keskityttävä hetkeen ja livuttava eteenpäin virran määrittämässä ­tahdissa. Aiemmin tehtyjen valintojen ymmärtäminen ja hyväksyminen on siksi tärkeää. Jatkossa voi valita viisaammin. Vaikka Marian lapsuudessa oli murheita ja ahdistusta, ne eivät enää määritä hänen olemistaan.

”En halua velloa vanhoissa asioissa, sillä silloin kadottaisin hetken, joka minulla on nyt. Olen 54-­vuotias ja rakastan elämää. En kanna kaunaa ­kenellekään. Kaikki menneet tapahtumat ovat johdattaneet minut tähän ­hetkeen.”

Ajatus on helpottanut Mariaa eron käsittelemisessä.

”Olisihan se ollut mahtavaa, jos suhteemme olisi jatkunut seuraavat 30 vuotta. Mutta pitkällä yhdessäololla ei ole arvoa liitossa, jossa ei saa elää sellaista elämää kuin haluaa.”

Maria muistuttaa, että myös parisuhteessa pitää voida toteuttaa itseään irrallaan toisesta.

”Parisuhde ei ole enää itseä varten, jos tuntuu, että haluaa jatkuvasti päästä pois nykyhetkestä. Meillä kaikilla on vain yksi elämä, ja haluan täyttää omani rauhalla, ilolla ja rakkaudella.”

Turvaa ja voimaa Maria haki eron ja äidin sairauden pahenemisen jälkeen rutiineista. Hän keskittyi asioihin, jotka tekevät hyvää: pitkiin kävelylenkkeihin, ryhmäliikuntatunneilla käymiseen ja monipuolisesta ruokavaliosta huolehtimiseen.

Yksin ollessaan Maria on oppinut kuuntelemaan tarpeitaan. Se on erityisen tärkeää iässä, jolloin vaihdevuodet muokkaavat kehoa ja mieltä.

”Entisaikaan ikäisteni naisten oletettiin jo siirtyvän syrjään huivi nutturan peittona. Nykyaikana viisikymppiset ovat parhaimmillaan.”

Silloin useimmilla on Marian mielestä viisautta ymmärtää ja rakentaa omaa elämäänsä eri tavalla kuin nuoremmilla.

”Ja herran jestas, tässähän ehtii vielä vaikka mitä!”

Oleellista on myös se, kenen kanssa aikaansa viettää.

”Minusta aikaansa ei kannata tuhlata ihmisiin, jotka tuntuvat kuulapalloilta nilkassa. Myös myöhemmällä iällä voi löytää uutta heimoa ympärilleen; ihmisiä, jotka valittamisen sijaan kiinnittävät huomiota positiivisiin asioihin ja ovat innoissaan kaikesta siitä, mitä tulevaisuus voi vielä tuoda.”

Marian heimoon kuuluu nykyisin myös pikkusisko. Noin 12 vuotta sitten Maria oli pitämässä helsinkiläisessä kauppakeskuksessa vaalitilaisuutta, kun hän huomasi yleisössä tutut kasvot. Näky hätkähdytti häntä.

Siellä oli hänen isänsä, joka piti kädestä kymmenvuotiasta tyttöä. Tyttö oli kuin ilmetty Maria samanikäisenä. Maria hakeutui kaksikon luokse. Hän ei ollut tavannut isäänsä vuosikymmeniin.

Maria sai kuulla, että tyttö oli Katariina, hänen siskopuolensa. Isä oli raitistunut ja hyvä vanhempi toiselle tyttärelleen. Ikäviäkin uutisia oli. Isällä oli todettu syöpä, ja hän tiesi kuolevansa.

Isä ei ollut ottanut Mariaan aiemmin yhteyttä, koska häpesi mennyttä. Hän ajatteli, ettei hänellä ollut oikeutta yrittää palata esikoisensa elämään. Katariina oli tiennyt Mariasta pienestä pitäen.

Isä eli vielä parin vuoden ajan. Silloin Maria ehti tutustua pikkusiskoonsa ja uudestaan myös isäänsä.

”Onneksi sain isän kanssa välit korjattua. Yhteiset keskustelumme opettivat minulle, että ihminen voi ihan oikeasti tulla paremmaksi versioksi itsestään. Katariina sai aivan erilaisen isän kuin minä.”

Maria on kiitollinen, että myös hänen poikansa Alex ehti tutustua isoisäänsä. Alex on juuri palannut Suomeen kolmen Britanniassa vietetyn yliopistovuoden ­jälkeen ja pärjää jo omillaan.

”Hän tietää, että olen aina tarvittaessa apuna.”

Itsellinen elämä tuntuu Mariasta hyvältä.

”Voin tapailla rauhassa uusia ihmisiä, tutustua ja ehkä ihastuakin. Kiirettä parisuhteeseen minulla ei ole.”

Siksi Maria ei ole ladannut puhelimeensa deittisovellus Tinderiäkään. Hän luottaa mieluummin kohtaloon ja luomukohtaamisiin.

”Miehet ovat kautta aikojen listanneet naisille vaatimuksiaan. Mutta kyllä meillä naisillakin on mieltymyksemme ja standardimme.”

Miehen täytyy olla älykäs, utelias, huumorintajuinen ja yhteiskunnallisesti valveutunut, Maria listaa. Hänen pitää myös vaalia luontoa, tasapainoista elämää ja omaa hyvinvointiaan.

”Kukapa nyt haluaisi pystyyn kelottuneen puolison. Arvostan kumppanissani jatkuvaa halua kehittää itseään iässä kuin iässä. Pelkkä romanttinen rakastuminen ja intohimo eivät kanna kauhean pitkälle, jos suhteessa ei ole muuta sisältöä.”

Maria on huomannut, että pitkässä liitossa monenlaisiin asioihin tottuu ja tyytyy. Tottumus luo myös vääränlaista turvallisuuden tunnetta.

”Kun tottumus ottaa vallan, omat tarpeet ja halut unohtuvat herkästi. En halua elää niin. Uskon, että jokainen päivä on pyrittävä elämään täysillä. Mikään ei ole niin arvokasta kuin tämä yksi elämä, joka meille on annettu.”

Monta uraa Maria on jo ehtinyt tehdä: hän on ollut juontaja, toimittaja, kansainvälisen Music television -kanavan ruutupersoona, vaateyrittäjä, kirjailija ja poliitikko. Kevään eduskuntavaaleissa hänet valittiin demareiden listoilta viidennelle kaudelleen kansanedustajaksi.

Maria sanoo rakastavansa poliittista työtään ja maailman parantamista. Hän ei kuitenkaan halua laatia suunnitelmia vuosien päähän. Mennyt on opettanut, että elämä ei aina suunnitelmista piittaa.

”Vaikka voihan siinä käydä myös toisin. Jos kuitenkin katson tietäni taaksepäin, mikään ei viittaa siihen, että tulevat vuosikymmenetkään olisivat tasaista puksuttamista eteenpäin. Minulla on voimakas elämännälkä.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 7/2023.