Sain muutama viikko sitten viestin lukijalta. Leena ihmetteli, miksi Eevassa naisten kuvat käsitellään niin rypyttömiksi. ”Miksi teette niin? Me olemme kauniita ryppyinemme uurteinemme iästä huolimatta.”

Olen Leenan kanssa ihan samaa mieltä. Siksi Eevassa ei itse asiassa koskaan poisteta kuvista ihmisten ryppyjä, kaksoisleukoja tai luomia. Emme kavenna vyötäröä, kasvata lihaksia tai siloita helttoja. Se olisi valehtelemista.

Kuvia kyllä käsitellään: taitavat kuvaajat vahvistavat sävyjä tai lisäävät valoa niin, ettei painokone latista kuvaa todellisuutta tunkkaisemmaksi.

Ilokseni saatoin siis kertoa Leenalle, että ihmiset näyttävät kuvissa ihan niin kauniilta kuin oikeasti ovatkin. Sama pätee kuviin myös eeva.fi-sivustolla.

Kauneus on muuten yksi Eevan arvoista. Se tarkoittaa isoja asioita: elämän hyvien hetkien huomaamista ja arvostamista, juhlan löytämistä silloinkin, kun se on vaikeaa.

Kauneus tarkoittaa myös ihmisen sisäisen valon näyttämistä. Siksi kuvaajat etsivät kuvattavalle täydellisen kuvakulman ja asettelevat valot niin, että ihmisen oma kauneus pääsee esiin. Välillä otamme avuksi myös ammattimeikkaajan korostamaan ihmisen parhaita puolia.

Juonteet ja heltat ovat kunniamerkkejä. Ne kertovat elämästä, jossa on rakastettu, naurettu, surtu, kärsitty ja kestetty. Niitä pitää helliä ja arvostaa, ei häivyttää tai hävetä.

Ihan liian usein varsinkin me keski-ikäiset naiset näemme peilistä vain sen, mikä pitäisi korjata. Ainakin minä unohdan helposti sen, että kehoni on kantanut minut tähän asti (melkein) valittamatta. Se on tuottanut minulle iloa. Eikö juuri se ole kaunista?

Haastan sinut katsomaan itseäsi peilistä ihan tavallisena arkiaamuna ja huomaamaan, miten kaunis olet. Sitten haastan sinut muistamaan sen koko päivän ja näyttämään sen maailmalle.

Vanheneminen kaikkine jälkineen on nimittäin etuoikeus.

Pääkirjoitus on julkaistu Eevassa 1/2022