”Olen aina haaveillut vanhasta maatilasta. Vuonna 2009 löysimme mieheni kanssa sopivan ja aloimme kunnostaa sitä. Remontoimme tilaa yötä päivää ja teimme samalla töitä.

Olin täynnä intoa. Ajattelin, että nyt unelmani toteutuu, ja näin kaiken mielessäni valmiina.

Muutaman vuoden ajan panimme remonttiin kaikkemme, ja jossain kohtaa tuli avioero. Värit katosivat elämästäni.

Olin kirjoittanut tarinaa maalle muutosta mielessäni jo vuosia, ja yhtäkkiä kaikki mureni. En tiennyt, voisinko tai edes haluaisinko jäädä tilalle yksin. Mietin, olinko aivan turhaan lähtenyt koko juttuun ja tehnyt niin paljon.

Talo maalla on loputon projekti. Aina tulee uusia ideoita tai jotakin uutta hoidettavaa.

On ihanaa katsoa peuroja ikkunasta ja kerätä metsämansikoita pihalta, mutta maalaiselämä on muutakin. Se on hiiriä, seinien rapsutusta, sähkökatkoja ja lumitöitä.

Ero oli rankka, ja kaiken lisäksi oli epävarmaa, voisinko pitää tilan. Kokemus oli silti kasvattava.

Nyt ajattelen, että olisi pitänyt nauttia enemmän jo matkalla kohti unelmaa: lähteä reissuun, tehdä mustikkapiirakkaa tai olla jokin aurinkoinen päivä maalaamatta.

Nauttiminen on tärkeää, sillä se antaa voimaa. Vaikka haluaisi ensin hoitaa saneerauksen tai projektin loppuun, välillä on tärkeää tehdä asioita, joista on haaveillut. Jos unelmastaan joutuu yhtäkkiä luopumaan, on ainakin ehtinyt elää sitä jo hetken.

Eron jälkeen asiat ratkesivat lopulta hyvin. Sain jäädä tilalle, ja minulle syntyi uusia unelmia, joita pystyin pikkuhiljaa toteuttamaan.

Olin aina haaveillut, että kotonani olisi hevosia. Nyt minulla on hevonen ja poni, vaikka talliremontti ei ole vieläkään viimeisen päälle valmis. On ihanaa, kun hevoset kesäisin kurkkivat välillä ruokailuhuoneen ikkunoista sisään.

Jos pohdit unelmasi toteuttamista, sanoisin, että riski kannattaa ottaa. Joskus hinta unelmasta voi olla kova, mutta silloin on ainakin uskaltanut elää.

Unelmat usein muuttavat muotoaan matkan varrella, mutta se ei tee niistä yhtään huonompia. Elämä voi rakentua tavalla, josta ei olisi alun perin osannut edes haaveilla.

Arvostan nyt matkaa, jonka olen tehnyt. Kaikki polut ovat vieneet minua johonkin pisteeseen.

Olen viettänyt tilalla mahtavia hetkiä ystävien ja perheen kanssa. Siskoni on mennyt täällä naimisiin, ja olen itsekin löytänyt uuden rakkauden. Olen nyt tilanteessa, jossa en muuttaisi mitään.

En olisi silti missään nimessä uskaltanut ostanut tilaa yksin. Vaikka olen reipas ja aikaansaava, olen myös varovainen. Mietin riskejä ennakkoon ja elän aika turvallisuushakuista elämää.

Ilman sitä, että asiat menivät, miten menivät, minulla ei olisi tätä unelmieni paikkaa. En olisi myöskään tiennyt, että pystyn tähän.”