Nuorena yleisurheilijana itsetuntooni vaikutti vahvasti menestykseni kentällä. Jos menestystä ei tullut, en tuntenut oloani hyväksi.

Minusta tuntui tuolloin, etten hallinnut elämääni, joten yritin kontrolloida sitä ruoan avulla: söin terveellisesti mutta liian vähän. Olin myös hyvin lihaksikas, eikä kehoni tuntunut omalta.

Kun olin parikymppinen, isäni kuoli. Se oli suuri vedenjakaja elämässäni. Halusin tietää, mistä kaikessa on kyse.

Ymmärsin, että olen osa kaikkeutta. Aloin luottaa johdatukseen ja itseeni. Lopetin kilpaurani 24-­vuo­tiaa­na. Urheilun lopettamisen ­jälkeen kipuiluni ulkonäöstä ja vahva kontrollintarpeeni ovat vähentyneet pikku hiljaa.

Kauneudenhoitorutiinini on yleensä yksinkertainen. Käyn suihkussa ja taputtelen kasvoille kasvovettä sekä vartalolle öljyä. Levitän kasvoille meikkivoidetta ja rajaan välillä silmät kajalilla.

Ripsiväriä en laita. Tulin kymmenen vuotta sitten allergiseksi synteettiselle kosmetiikalle, joten käytän vain luonnonkosme­tiikkaa.

Ikääntyessäni ihoni on muuttunut. Minulle on tullut ryppyjä ja valkoisia hiuksia, joista tykkään. Aion pitää luonnollisen hiusvärini ja annan harmaiden näkyä.

Ikääntyminen on mahtavaa. Olen vielä nuori tyttö ja kiinnostuneena odotan, miten sydämeni ja sieluni kehittyvät ja jalostuvat.

Olen saanut kolme lasta seitsemän vuoden aikana eli imettänyt melkein seitsemän vuotta putkeen. Vartaloni on ollut kovilla, mutta se on sitkeä.

Kehoni on nykyään pienempi ja kevyempi kuin kymmenen vuotta sitten, sillä raskaudet ovat imeneet siitä mehuja. En ole enää kovin lihaksikas verrattuna aikaisempaan. Kehoni tuntuu omalta.

Kun maalaan, syön epäsäännöllisesti ja pieniä määriä töiden välissä. En muutenkaan tykkää syödä kovin isoja annoksia, muuten aika menee ruoan sulatteluun.

Olen kasvissyöjä, ja syömme aika usein pastaa ja salaatteja. Lautasellani on paljon hedelmiä mutta myös karkkia ja suklaata.

Liikuntaa en ole harrastanut säännöllisesti enää sen jälkeen, kun sain lapset. Kävelen niin paljon kuin mahdollista ja välillä käyn kundaliinijoogassa.

Minun ja mieheni Tuuren uusperheessä on viisi lasta. Oman ajan löytäminen ei ole aina helppoa, mutta teemme asioita myös itseksemme.

Välillä innostun työstäni niin paljon, että unohdan huolehtia itsestäni. Viime joulun tienoilla olin hyvin väsynyt. Olen siksi vähentänyt työlle antamaani aikaa ja antanut sitä enemmän itselleni.

Kun arvostan itseäni, vedän magneetin lailla lisää hyvää elämääni. Aika, jonka annan sieluni hoidolle, näkyy myönteisesti kaikessa, mitä teen.

”Välillä unohdan huolehtia itsestäni.”