”Olin yhdeksännellä luokalla, kun biologian opettajani sanoi: ’Miten noin fiksu tyttö ei osaa laskea ovulaatiotaan? Jos et opi tätä, joudut vielä vaikeuksiin.’ En osannut silloin loukkaantua, mutta kommentti jäi pitkäksi aikaa mieleeni.

Siihen aikaan seksuaalikasvatukseen liittyi paljon pelottelua. Sanottiin, että raskaaksi voi tulla helposti missä vain ja milloin vain – melkein jo, jos istuu saunassa miehen jälkeen samalla pefletillä. Hedelmällisyyttä piti siis samaan aikaan suojella, ja samalla se oli mörkö, joka saattoi hyökätä milloin vain.

Kun sain kolme lastani, koin, että raskaana olevia naisia kohdellaan yhteiskunnan omaisuutena: hoidettiin liukuhihnameiningillä pelko- ja riskilähtöisesti, ja kohtasin synnytystalkoot-puhetta. Minua se ahdisti.

Tämän kaiken seurauksena ajatus sterilisaatiosta kypsyi jo varhain.

Pyysin ensimmäisen kerran sterilisaatiota 29-vuotiaana. Lain mukaan sterilisaatioon voidaan ryhtyä henkilön pyynnöstä, jos jokin lain kohdista täyttyy, kuten se, että on yli 30-vuotias tai lapsia on kolme tai enemmän. Minulla oli jo 3 lasta, joten minulla oli lain mukaan oikeus sterilisaatioon.

Halusin sterilisaation, koska tiesin, etten halua enempää lapsia. Lisäksi minulla oli olo, että pystyisin ilmentämään vapautuneemmin kehollisuuttani ja seksuaalisuuttani sterilisoinnin jälkeen. Usein puhutaan, että miehen sterilisoiminen on toimenpiteenä helpompi, mutta minä halusin, että se olen juuri minä. Silloin tietäisin olevani vapaa.

Lääkäri ei kuitenkaan myöntänyt sterilisaatiota. Hän oli sitä mieltä, että voin ihan hyvin ottaa kierukan, sillä kuitenkin katuisin sterilisaatiota jälkikäteen. Hämmennyin. En ollut ajatellut, että minun pitäisi puolustella päätöstäni.

Muutama vuosi myöhemmin pyysin sterilisaatiota uudestaan, ja tällä kertaa olin valmistautunut. Minut lähetettiin kahden lääkärin vastaanotolle, ja molemmat tenttasivat minua.

Toinen lääkäri sanoi: ’Olet nuori ja terve, joten kannattaako sinun ryhtyä tähän, sillä olet todistettavasti lisääntymiskykyinen?’ Toinen taas sanoi, että olet jo niin vanha, että kohta tulevat vaihdevuodet, ja silloin oireita on hyvä hoitaa hormonikierukalla. Minulta kysyttiin suoraan, onko minulla puolisoni lupa, ja entä jos eroan: mitä jos uusi puolisoni haluaisi lapsia? Eikö olisi ihanaa, jos olisi vielä yksi vauva? Entä jos lapset toivovat vielä pikkusisarusta? Kumpikaan ei kysynyt, miksi haluan sterilisaation.

Sain lopulta lähetteen operaatioon, ja pääsin siihen noin vuoden odottamisen jälkeen. Olin kuullut joidenkin kokevan, että oma arvo naisena vähenee. Minun kokemukseni oli päinvastainen: olin jopa yllättynyt siitä, miten vapauttavalta se tuntui. Arvoni ei vähentynyt vaan päinvastoin tunsin olevani enemmän nainen.

MINUT ON YLLÄTTÄNYT SE, miten oikealta sterilisaatio on tuntunut. En ole katunut sitä kertaakaan. Toimenpiteestä jäi pienet arvet vatsaani, ja ne ovat ihanat! Hellin sitä kohtaa itsessäni.

Minulle sterilisaatio on avannut ovia itseeni ja omaan kehollisuuteni: siihen tutustumiseen ja tutkimiseen, ja oman seksuaalisuuteni ilmentämiseen. Seksuaalisuus on tärkeä osa identiteettiäni. Ajatus seksistä on muuttunut, kun ei tarvitse enää pelätä tulevansa raskaaksi.

Ehkäisyyn ja kuukautiskierron laskemiseen liittyy nimittäin paljon metatyötä ja epävarmuutta. Siinä on kyse samasta, mistä biologian opettajani puhui: Minulta oletetaan yhteiskunnallisesti, että naisena kannan huolta ehkäisystä ja mietin sitä, missä vaiheessa kuukautiskiertoni on. Olen kokenut, että seksisuhteissani ehkäisy on ollut paljolti minun vastuullani.

Ehkäisystä huolehtiminen kuulostaa vähäpätöiseltä, muttei ole sitä, jos mietitään naisen seksuaalisuutta. Naisen seksuaalisuus on kuin mustekala. Sen lonkerot kykenevät itsenäisiin päätöksiin, ja se kaipaa paljon vapautta ja tilaa. Seksuaalisuus on paljon enemmän kuin seksitilanne: se on tapa ilmentää itseä, ja vaikuttaa siihen, miten kohtaa muut ihmiset. Juuri mustekala on otuksena kiinnostava, koska sillä on useammat aivot – seksuaalisuuskin on hajaantunut eri puolille kehoa ihan kuten mustekalan äly.

Ajatus siitä, että voin tulla milloin tahansa raskaaksi, jos istun vaikka samalla pefletillä miehen kanssa, oli estänyt oman mustekalani kasvamista. Monelle sukupolveni naiselle on lopulta ollut yllätys, ettei raskaaksi tuleminen olekaan niin helppoa kuin kouluaikoina peloteltiin.

SUOMESSA ON STERILISAATIOLAKI. Se on yhdenvertainen kaikille sukupuolille, mutta on kiinnostavaa, toteutuuko yhdenvertaisuus. Sterilisaation voi saada, jos on kolme lasta tai yli 30-vuotias, eikä laissa erotella, mistä sukupuolesta puhutaan.

Lain mukaan lääkärin pitää varmistaa, että henkilö ymmärtää sterilisaation olevan lopullinen ratkaisu. On kiinnostavaa, että lääkärit ovat lain portinvartijoita. Lääkäri on ihminen, sterilisaatiota pyytävä on ihminen, ja se, mitä heidän välillään tapahtuu, vaikuttaa lopputulokseen. Suljetun oven takana voi tapahtua mitä vain. Laki on 1970-luvulta, eikä siihen ole tehty muutoksia. Se on kuumottavaa.

Kaipaisin myös variaatiota lapsikeskusteluun. Se, että on joskus halunnut lapsen, ei tarkoita, että haluaa niitä jatkossakin. Olen kokenut, että koska minulla on lapsia, minut on laitettu johonkin lokeroon – nämä ovat näitä naisia, joka haluavat lapsia.

En pelkää seksuaalisuuteni tai kehollisuuteni puolesta. Päinvastoin olen utelias näkemään, mitä tapahtuu.”

Juttu on julkaistu Trendissä 3/23.