”Jos menisin yliopistolle korkokengissä, joku kysyisi pian: mihin tilaisuuteen olet menossa? Niin outoa se on.

Ulkonäöllä on iso merkitys työelämässä. Tutkimusten mukaan jo opinnoissa opettajat arvioivat osaamista eri tavoin sen mukaan, miltä opiskelija näyttää. Ulkonäkö vaikuttaa työn saamiseen, palkkaukseen ja uralla etenemiseen. Ammattien ulkonäkönormit vaihtelevat: palvelu­aloilla ja luovilla aloilla odotetaan laittautumista, maskuliinisina pidetyillä aloilla kauneudesta voi olla haittaa.

Kaikki tekevät jatkuvasti päätelmiä muiden ulkonäöstä: arvaavat iän, sukupuolen, kansalaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen ja taloudellisen aseman. Lisäksi teemme päätelmiä luonteesta. Puhutaan sädekehävaikutuksesta: myönteiseen liitetään lisää myönteisyyttä, eli kauniin ajatellaan olevan myös mukava.

Häpeälliset leimat istuvat tiukassa: hoikat ovat tehokkaita ja järjestelmällisiä, lihavat laiskoja ja aikaansaamattomia. Tosi usein nämä arviot muista ovat virheellisiä.

On myytti, että suomalaiset eivät välitä siitä, miltä näyttävät. Välitämme paljonkin omasta ja muiden ulkonäöstä, ja se eriarvoistaa. Keskiluokan kauneusihanne on esimerkiksi luonnollisuus, eli siisteys ja puhtaus, mutta se vaatii paljon kuluttamista, kuten palveluiden ja kosmetiikan ostamista.

Ulkonäkönormeja rikotaan ihailtavasti, ja kehopositiivisuudesta puhutaan paljon. Mutta kauneuskulttuuri on ristiriitainen: pitäisi näyttää hyvältä ja tehdä töitä sen eteen, mutta samalla pitäisi rakastaa itseään sellaisena kuin on. Kauneus­ihanteiden laajeneminen ei muuta sitä, että ulkonäöllä on merkitystä ja se eriarvoistaa.

Eräs New York Timesin toimittaja esitti hyvän näkökulman: voisiko ulkonäön tiputtaa jalustalta? Hyväksyttäisiin, että kaikki eivät ole kauniita, muttei kaikkien tarvitsekaan olla – on olemassa muitakin hyveitä, kuten musikaalisuus. Ellet ole muusikko, sillä ei pitäisi olla väliä, osaatko soittaa pianoa. Ulkonäöllä ei pitäisi olla väliä, ellet ole malli.

Jotta stereotypioita voitaisiin purkaa, on tärkeä jäädä kiinni ajatuksistaan – kuten että lihava on laiska. On hyväksyttävä, että vinoumat ovat syvällä meissä, eikä niistä ole helppo päästää irti. Ajatuksensa tiedostamalla niitä voi alkaa kyseenalaistaa ja siten vähentää syrjintää.”