Ruoka: Olen hulluna kantarelleihin. Suuntaan mökillä aina samoille apajille ja poimin sieniä koko syksyn. Syön niitä leivän päällä tai teen kastiketta tai piirakkaa. Lorautan joukkoon aina kuohukermaa.

Biisi: Kun kaipaan lempeää tönäisyä, kaivan esiin Salem Al Fakirin biisin Keep on Walking. Yleensä kuuntelen melankolista musiikkia, mutta tämä laulu voimaannuttaa. Parhaimmillaan se on kävellessä: ryhti paranee joka askeleella. Biisi muistuttaa, että tärkeintä on kulkea eteenpäin, tapahtuipa mitä tahansa.

Oivallus: Olen kokenut, että minun on pitänyt selitellä työtäni, kun teen niin monenlaista: valokuvaan, näyttelen ja kirjoitan. Olen vihdoin oivaltanut, että ennen kaikkea olen havainnoija. Se ohjaa minua kaikessa mitä teen. Tutkin ympäristöäni ja ilmennän näkemääni eri tavoin.

Laji: Innostuin muutama vuosi sitten barresta, joka on baletista vaikutteita saanut ryhmäliikunta­tunti. Se aktivoi syviä lihaksia, parantaa ryhtiä ja auttaa selkävaivoihini. Entisenä baletin harrastajana tykkään siitä, että barressa keskitytään pieniin ja tarkkoihin liikkeisiin. Tunnin jälkeen olen aivan hiessä.

Tuoksu: Vanilja on tuntunut aina omalta, riittävän miedolta ja pehmeältä. Olen käyttänyt The Body Shopin vaniljatuoksua parikymmentä vuotta. Tykkään myös vaniljasokerista, -jäätelöstä ja -kahvista.

Kirja: Viihdyn suomalaisen proosan parissa. Olen myös unelmoinut oman kirjan kirjoittamisesta. Esikoisromaanini Vaiti pakotti tarttumaan omakohtaiseen aiheeseen. Se käsittelee vaikenemisen kulttuuria, sen hyviä ja huonoja puolia. Vaikka olen kirjoittanut työkseni paljon, koin ensin romaanin parissa kauhun hetkiä. Itseni likoon laittaminen jännitti.

Sana: Nauti! Tuota äiti on toitottanut minulle aina. Meillä on kehotettu tarttumaan hetkiin, ihastelemaan värejä ja tuoksuja. Joskus nuorena jatkuva fiilistely välillä ärsyttikin, mutta onhan se lopulta aika palkitseva tapa elää.