”Muistan erään kesämuotikampanjan. Tein töitä PR-toimistossa, jossa edustin eri pikamuotibrändejä. Lähetimme suurelle joukolle vaikuttajia bikinejä. Tiesin, että uima-asut saattoivat olla vaikuttajille vääränkokoisia tai -tyylisiä, mutta brändille sillä ei ollut merkitystä. Tärkeintä oli, että yksi vaikuttajista postaisi bikineistä kuvan ja saataisiin toivottua markkinointia. Silloin oli tavallista, että lähetimme vaikuttajille tuotteita kysymättä, halusivatko he edes niitä.

Vaatteiden arvottomuus alkoi ahdistaa minua. Kiinnostuin ympäristöasioista ja tunsin, etten tehnyt arvojeni mukaista työtä. Lopulta työuupumukseen sairastuminen sai minut irtisanoutumaan töistä.

Uupumuksen jälkeen mietin, miten voisin toimia muotialalla vastuullisesti. Ystäväni pyynnöstä tapasin Tise-second hand -sovelluksen norjalaiset perustajat. Kahvihetki venyi ideointipalaveriksi, ja vuonna 2020 juuri ennen koronaa lanseerasin Tise-sovelluksen käyttöön Suomessa.

Olen ollut jo pienestä asti kiinnostunut muodista, ja olen käynyt arvoissani samanlaisen matkan kuin varmasti moni ikäiseni. Ostin aiemmin pikamuotia ja elin sen syklien mukaisesti. Ketjuliikkeiden vaatteita oli hyvin saatavilla, ja ne olivat trendikkäitä sekä edullisia. Second hand ei nuoruudessani ollut kovinkaan trendikästä tai niin hyvin saatavilla kuin nyt, eikä pikamuodin ympäristövaikutuksista puhuttu niin paljon kuin nykyään.

Nyt käsitykseni second hand -shoppailusta on muuttunut. Olin ajatellut, että käytettyjen vaatteiden markkinat ovat Suomessa suppeat. Työni kautta olen saanut huomata, että pelkästään käytettyjä vaatteita hankkimalla voi pukeutua trendikkäästi.

Monet uskovat, että käytettyjen vaatteiden ostaminen on työlästä, mutta nykyisin verkkokauppoja ja myymälöitä on niin paljon, että ostosten tekeminen on helppoa. Lisäksi vaatteita voi ostaa edullisemmin ja tehdä inspiroivia löytöjä. Käytettyihin vaatteisiin liittyy myös etu, jota uudella vaatteella ei ole: ne voivat olla sesongin mukaisia ja silti yksilöllisiä. Tunkkaisten kirpparimarkkinoiden aika on nyt ohi.

Ostokäyttäytymisen muutos lähtee kuitenkin kuluttajasta itsestään: pitää olla valmis muuttamaan tapojaan. Suuri vastuu on myös medialla, Tisen kaltaisilla palveluilla, vaikuttajilla sekä vastuullisilla kauppiailla. Mitä mielenkiintoisempaa ja ehkä trendikkäämpää markkinointia teemme, sitä enemmän herätämme huomiota ja saamme kuluttajia kääntymään vastuullisemman shoppailun puoleen.

Pelkästään Euroopassa päätyy kaatopaikalle 6 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä tänäkin vuonna. Tieto on ollut minulle merkittävä ja motivoinut työskentelemään second hand -vaatteiden parissa. Jos pidentäisimme vaatteiden käyttö­ikää yhdeksällä kuukaudella, vähentäisimme hiilijalanjälkeämme 20–30 prosentilla. Siksi vaatteen kierrättäminen on tärkeää.

Kulutustutkimuksia lukiessani on ollut ilo huomata, että etenkin nuoret ostavat vaatteita vähemmän ja nostavat vastuullisuuden muodikkuutta tärkeämmäksi kriteeriksi. Olemme menossa suuntaan, jossa käytettyjen vaatteiden hankkimisesta on tulossa uusi normi.

Second hand -maailmassa työskentely on yksinkertaistanut vaatekaappini sisältöä. Voisin kävellä silmät kiinni vaatekaapilleni ja valita sieltä vaatteet, ja ne sopisivat yhteen. Olen rakentanut vahingossa kapselivaatekaapin.

Second hand -vaatteisiin siirtymisen myötä pukeudun nykyisin paremmin: käytän aikaa asukokonaisuuksien stailaamiseen, pukeudun samoihin vaatteisiin useammin ja vien hutiostoksia ompelijalle tuunattavaksi.

Kun nykyisin menen töihin, tunnen oloni inspiroituneeksi. Teen työtä, jolla on itselle ja ympäristölle merkitystä ja saan tehdä sitä upeiden ihmisten kanssa.”

Juttu on julkaistu Trendissä 7/22.