”Muutama vuosi sitten olin taas menossa jakkupuku päällä töihin. Päivän tärkein tehtäväni oli miettiä, miten sähköyhtiö tekisi enemmän myyntiä. Sitten huomasin kadulla naisen kerjäämässä. Mietin: mikä on minun paikkani maailmassa?

Olin opiskellut kauppatieteitä ja valmistuttuani olin tehnyt esimerkiksi yrityspuolen varainhankintaa ja työskennellyt konsulttifirmassa. Kun ajelin takseilla kokouksiin, ajattelin, että nyt minulla on oikea työ. Pikkuhiljaa merkityksettömyyden tunne alkoi kuitenkin kaihertaa minua. Ympärilläni oli valtavia epäkohtia, mutta minun työni oli irrallaan siitä.

PARI VUOTTA MYÖHEMMIN olin äitiyslomalla, kun ajatus kypsyi: päätin perustaa oman yrityksen. Isäni on maanviljelijä, joten kasvoin perheyrityksen keskellä. Yrittäjyys oli ollut aina minunkin haaveeni, mutta olin perheeni toiveesta opiskellut turvallisen, hyvän työn.

Minulla oli monia surkeita yritysideoita. Mietin esimerkiksi puurobaarin perustamista: ajattelin, ettei tarjolla ole hyviä aamupalavaihtoehtoja. Sitten tajusin, että minähän inhoan ruuanlaittoa.

Olen aina rakastanut koruja, mutta tarjolla on ollut vain pikamuotiketjujen koruja tai liian arvokkaita. Samaan aikaan moni ystäväni täytti 30 vuotta. Oli vaikeaa löytää heille lahjaa, jonka taustalla olisi syvempi merkitys. Piti valita joko aineeton lahja tai jokin ei kovin vastuullisesti tuotettu.

Siten syntyi Aida Impact.

MAAILMA ON TÄYNNÄ ONGELMIA, mutta mikä niistä pitäisi oman mielenkiinnon yllä pisimpään? Tätä mietin, sillä alusta asti oli selvää, etten halua vain tehdä ja myydä silkkitupsuja – se ei ole syyni herätä aamuisin. Maailmassa on tavaraa tarpeeksi muutenkin. Halusin, että koruyritykselläni on suurempi merkitys.

Äitini on maahanmuuttaja. Sillä, että äitini työllistyi Suomessa, oli valtava merkitys hänen identiteetilleen, kotouttamiselleen ja koko meidän perheellemme. Siksi halusin auttaa maahanmuuttajaäitejä. Aluksi ajattelin, että lahjoitan osan tuotoista hyväntekeväisyyteen, mutta minua neuvottiin mieluummin palkkaamaan ihmisiä tekemään koruja. Sain apua Startup Refugees -järjestöltä, ja pian Sara, Lamya ja Fatima aloittivat tehtävässä. Nyt osa-aikaisia työntekijöitä on jo kahdeksan. Ajatuksena on, että työ on ensimmäinen askel työelämään Suomessa: mahdollisuus tienata omaa rahaa, tutustua ihmisiin ja saada ponnahduslauta kohti oman alan töitä.

AIDAN PERUSTAMISESTA on nyt kulunut kolme vuotta. Odotan toista lastani, ja perhe tuo hyvää vastapainoa yrittäjyydelle, mutta minun on tosi vaikea olla pois töistä. Siitä tiedän, että kannatti tehdä töitä oman jutun löytämiseksi. Jos jokin asia pitää hereillä öisin, on oikean asian äärellä. Korualalla kilpailu on kovaa. On oltava sitä kliseistä intohimoa, jotta ei laske tunteja. Silloin haluaa tietää vielä enemmän materiaaleista, miettiä koruun vielä jonkin taianomaisemman jutun.

Kolme vuotta minun on pitänyt tinkiä palkastani ja tehdä useita töitä, jotta olen voinut elättää itseni. Nyt se työ tuottaa tulosta, ja Aida on vakaalla pohjalla. Kaikki asiat, joita teen, eivät kuitenkaan ole taloudellisesti perusteltavissa. Yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja estetiikka ovat rahaa tärkeämpiä.

Niinä päivinä, kun maksan palkkoja työntekijöilleni, tunnen tekeväni jotain tärkeää.”

Juttu on julkaistu Trendissä 04/2021.