Kirjallisuus

Eevan lahjavinkit pukinkonttiin: hurmaavat elämäkerrat

Tämän vuoden elämäkerroissa nousevat esiin suuret ja värikkäät persoonat, jotka ovat uskaltaneet kulkea vahvaa, omannäköistä polkuaan.

 

Hyvällä tavalla diiva

Kun poliisi huomautti ylinopeutta ajaneelle Sylvi Saloselle, että viisikymppiä oli tainnut ylittyä, 65-vuotias näyttelijä totesi: ”Pojat, pojat, tämä hattu vain vanhentaa.”

Pirkko Vekkelin ja Ismo Loivamaan kirjan Sylvi Salonen – Viimeinen diiva (Minerva) myötä selviää, miten monipuolinen ja rakastettu näyttelijä Sylvi Salonen (1920–2003) oli. Viihdyttävä teksti vie teatterin kulisseihin. Ihana kirja.

Teksti: Kaisa Virtanen

 

Tunteellinen vai kylmä?

Tunnekylmäksi väitetty kuningatar Elisabet kertoo eniten katuvansa sitä, että lasten saama huomio jäi vähäiseksi. ”Kruunu erotti minut heistä”, kuningattaren kerrotaan sanoneen. Kun prinsessa Annelta kysyttiin, jättääkö hän lapsiaan isoäidin hoiviin, oli Anne purskahtanut nauruun.

Italialaisen Antonio Caprarican kirjoittamasta elämäkerrasta Elisabet II (Minerva) selviää monta herkullista yksityiskohtaa.

Teksti: Riitta Nykänen

 

Ellen ei piitannut sovinnaisuuksista

Tartuin Ellen Thesleffistä (1869–1954) kertovaan kirjaan odottaen saavani lukea taiteilijasta ilman naiseuden korostamista. Innostavan alun jälkeen Hanna-Reetta Schreckin Minä maalaan kuin jumala (Teos) jää kuitenkin jaarittelemaan aikakauden naisen asemasta.

Onneksi notkahduksesta noustaan, sillä taiteilija ei itse piitannut moisista. Hän matkusteli ympäri Eurooppaa ja omistautui intohimoisesti työlleen. Thesleff seurasi aikaansa, luki filosofiaa ja löysi sielunkumppanin teatterimies Gordon Craigista. Ennen kaikkea hän maalasi itsevarmasti: ”olen ymmärtänyt jotain, mitä kukaan ei ole ennen minua.”

Kotimaassa Ellen Thesleff oli aikaansa edellä, hänen rohkea värimaalauksensa kulki pikemminkin samassa tahdissa eurooppalaisten taiteen uudistajien kanssa.

Teksti: Minna Hujanen

Tytär kirjoitti Ritva Holmbergin tarinan

Kun dramaturgi, ohjaaja ja käsikirjoittaja Ritva Holmberg menehtyi syöpään vuonna 2014, tytär Annina Holmbergin tarkoituksena oli kirjoittaa läheisen sairastumisen herättämistä tunnoista. Kirja laajeni kuitenkin äidin taiteilijantiestä kertovaksi elämäkerraksi Tahto ja hohto (Siltala), ja todella vaikuttavaksi teokseksi laajenikin.

Kirja ei kerro vain yhdestä naisesta, vaan myös tämän aviopuoliso Kalle Holmbergista ja koko 1960-lukulaisesta kulttuurisukupolvesta tuttuine nimineen ja näytelmineen.

Kukaan muu ei olisikaan voinut kirjoittaa yhtä koskettavaa elämäkertaa, sillä tyttärenä Annina Holmberg pystyy kuvailemaan niin kahden vahvan kulttuuripersoonan avioliiton dynamiikkaa kuin perheen arkeakin jännitteineen ja iloineen.

Teksti: Pirjo Houni

Lauluntekijä punoo herkkää ajankuvaa

Sananero Heikki Harman, Hectorin, elämäkerran piti ilmestyä, kun hän täytti viisikymmentä, mutta se valmistui nyt, kun mies on seitsemänkymppinen. Yhä ehditään vasta 1970-luvun loppuun asti.

Hector – Asfalttihippi (Otava) on rehellinen, alakuloinen ja uhmakas. Se on myös itsetietoinen, itseinhoinen ja itseironinen sekä huumorintajuinen, kipeä ja haikea. Ikuinen etsijä huutaa, miten tässä näin kävi. Turhan
monen tarinan lopuksi kirjataan kaverin kuolinvuosi.

Jutustelun väliin mahtuu luontokuvausta, Stadi-rakkautta, maailman tapahtumaa. Ajankuvassa ikätoveri hölkkää samojen muistojen tahtiin, nuorempaa lukijaa saattaa sopivasti ärsyttääkin. Musa soi, maailma aukeaa, mieli järkkyy ja Heikki haalii yleissivistystä vimmalla: kaikki jalostuu sanoiksi ja musiikiksi.

Teksti: Raila Kinnunen


Huomioithan, että kaikki lehtitilauksiin liittyvät asiat hoituvat vain www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu
kautta tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu@a-lehdet.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli