HELSINKILÄINEN KIRJAILIJA Henriikka Rönkkönen, 38, sai paniikkikohtauksen ensimmäisen kerran 23-vuotiaana. Häntä pyörrytti, oksetti ja seinät tuntuivat kaatuvan päälle. Henriikka ajatteli, että hän menettää kontrollin.

Henriikka kertoo, miten hän löysi kylmäaltistuksen ja miten kylmäaltistus on auttanut häntä pääsemään paniikkikohtauksista eroon.

”Luulin ensin, että olen sairas tai että minulla on aivokasvain. Tervey­denhoitaja kertoi, että kyseessä on paniikkikohtaus.

Niitä alkoi tulla melkein päivittäin. Vaikka tiesin, etteivät kohtaukset ole vaarallisia, ne olivat todella pelottavia.

Vuoden päästä väsyin pahaan olooni ja menin terapiaan. Kävin siellä vuoden, ja se auttoi minua hallitsemaan pahimpia pelkoja.”

”EN LUOTTANUT kehooni täysin terapian jälkeenkään. Paniikkikohtaukset harvenivat, mutta niitä tuli silti ajoittain. Esimerkiksi ihmisjoukoissa jännitin, saanko kohtauksen. Se oli raskasta.

Vuosi sitten kaikki muuttui. Olin lukenut kylmän hyvää tekevästä vaikutuksesta ja tehnyt kylmäguru Wim Hofin hengitysharjoituksia, jotka tasoittivat mieltäni ja poistivat stressiä ja ahdistusta.

Huomasin, että kadehdin ihmisiä, jotka kävivät uimassa avannossa. Minulle se olisi ollut hankalaa, sillä asuin silloin ­Helsingissä kaukana talviuintipaikoista, eikä minulla ollut autoa.

Tajusin, etten tarvitse avantoa vaan voin mennä kotona kylmään suihkuun. Se tuntui turvalliselta tavalta altistua kylmälle.

Kotona olisin turvassa, ja minuutin päästä suihku olisi ohi. En jäätyisi meriveteen.”

”KÄVIN KYLMÄSSÄ suihkussa ensimmäisen kerran viime vuoden syyskuussa. Oikeasti vesi oli noin 20-asteista eli vain hieman tavallista suihkua viileämpää. Minusta se tuntui silti kylmältä, sillä olen vilukissa ja käytän kesälläkin villasukkia. Olen aina inhonnut palelemista.

Neljä päivää totuttelin viileään veteen ja käänsin hanaa aina hieman kylmemmälle. Viidentenä päivänä rykäisin ja käänsin hanan kylmimpään asentoon.

Haukoin henkeä ja olin suihkussa ehkä viisi sekuntia. Siitä tuli kuitenkin niin hauska olo, että purskahdin nauruun.

Seuraavien kahden viikon ajan nauroin joka kerran, kun otin kylmäsuihkua. Ajattelin, että tässä minä seison jäisen veden alla ja nauran – tämä on sairasta. Suihkuista tuli kuitenkin todella hyvä olo.

Viileän veden alla seisoessani en voinut ajatella mitään. Keskityin vain hengittämiseen ja itseni rauhoittamiseen. Se oli koukuttavaa.”

”SUIHKUJEN AIKANA tapahtui myös isompi henkinen muutos. Paniikkikohtaukset olivat saaneet minut tuntemaan epävarmuutta kehostani ja pelkäämään, etten voi luottaa siihen.

Kylmälle altistuessani tajusin, kuinka vahva kehoni on: voin seistä jäisessä suihkussa, eikä mitään pahaa tapahdu.

Ymmärsin, että kehoni pystyy ihmeellisiin juttuihin, ja aloin taas luottaa siihen. Ajattelin, että olen kova muija, kun pystyn kylmäaltistukseen. Se vahvisti itsetuntoani.

Silloin tiesin, että paniikkikohtaukseni loppuvat, ja niin kävi. En ole saanut yhtään kohtausta sen jälkeen, kun aloitin suihkut.

Kylmänsietokykyni on myös parantunut. En enää käytä villasukkia enkä palele talvisin. En muutenkaan suhtaudu kylmään enää pelokkaasti tai kielteisesti.

Pidensin kylmässä viettämääni aikaa vähitellen, ja nyt otan noin viiden minuutin pituisia suihkuja joka aamu. Kuuntelen usein samalla Stevie Wonderin biisiä As ja jammailen sen tahtiin. Talviuintiakin olen sittemmin kokeillut ja avantoon menen silloin, kun saan kaverin mukaan.

Kylmäaltistus on kuin hampaidenpesu: siitä tulee hyvä ja raikas olo. Se tukee niin vahvasti hyvinvointiani, että en usko luopuvani siitä koskaan.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehden numerossa 14/2022.