”AJATTELETKOT, että kestävät, vuodesta toiseen sopivat kengät ovat klassiset? Mustat, valkoiset tai beiget? Minä ajattelen toisin: Kestävyys on korvien välissä. Myös kengät, joissa on trendikkäitä elementtejä, kuten väriä tai paksut rouheat pohjat, voivat pysyä käytössä vuodesta toiseen. Täytyy vain päättää: Omaksuuko jonkin trendin vain ajankuvana, vai siirtääkö sen vakituiseksi osaksi omaa tyyliä?

Siten esimerkiksi persoonallisista kengistä voi tulla oma nimikkojuttu.

PÄÄDYIN TYÖSKENTELEMÄÄN kenkien parissa sattumalta. Sain 18-vuotiaana paikan kenkäliike Dinskon myyjänä, ja kun lähdin sieltä, ystäväni pyysi minua auttamaan kaveriaan Tino Laaksovirtaa I love me -messuille. Siitä alkoi meidän yhteiselomme, niin työkavereina kuin pariskuntana.

Menin töihin Tinon perheen yritykseen Vamskoon, ja nyt teen markkinointia, olen mukana tuotesuunnittelussa ja valokuvaan tuotteita.

Olemme tehneet Vamskolle suurta brändiuudistusta. Haluamme leikkiä trendeillä, ja tehdä kenkiä, jotka ovat vastuullisia mutteivat tylsiä ja kädenlämpöisiä. Kengissäkin saa olla kirkkaita värejä. Vastuullisuus on minusta nimittäin myös sitä, että ostajana uskaltaa valita trendikkäitä juttuja ja päättää käyttää niitä vuodesta toiseen.

Se on ollut minullekin suuri ahaa-elämys. Greige-buumi kesti pitkään, ja minun oli vaikea päästä siihen sisään, sillä olen aina tykännyt väreistä. Olen kipuillut paljon sen suhteen, olenko tyylikäs, jos en pukeudu tiettyihin trendeihin. Olen esimerkiksi pitänyt pitkään pillifarkkuja, ja trendikkäät mom jeansit eivät tuntuneet omilta. Nyt olen ihastunut suoralahkeisiin, joissa on repaleiset lahkeensuut.

Nautin väreistä. Saatan esimerkiksi yhdistää vaaleaan mekkoon kirkkaanvihreät kengät, tai värikkääseen mekkoon yksinkertaiset. Viimeksi innostuin yhdistämään loaferit suoralahkeisiin farkkuihin. Armollisuus auttaa: välillä tulee hutiostoksia, mutta tärkeintä on luottaa omaan makuun ja poimia trendeistä ne, jotka tuntuvat omilta.

Teemme nahkakenkiä, ja välillä kuulee, että miten voitte sanoa olevanne vastuullisia, kun käytätte nahkaa. Vastuullisuuden suhteen vaaditaan usein heti täydellisyyttä, mutta se on tosi vaikeaa. Ristiriitoja on aina.

Vamskon kengät tehdään esimerkiksi Italiassa ja Portugalissa, ja käyttämämme nahka on paikallista, eikä siinä ole raskaita kemikaaleja. Tietenkin olemme silmät auki uusille materiaaleille, mutta nyt tuntuisi tyhmältä tehdä muovikenkiä ja sanoa niitä vegaanisiksi. Nahka on materiaalina kestävä, sitä on helppo korjata, eikä tarvitse tinkiä tyylistä.

AINA ON VAARANA, että vaatteeseen tai kenkiin kyllästyy. Kun kyllästyn johonkin, en myy sitä heti nettikirpparilla, vaan siirrän sivuun kaapissani. Myöhemmin haluan taas pukea sen ja kiitän, etten myynyt sitä eteenpäin. Omassa vaatekaapissa ei tarvitse olla varastokiertoa kuten vaatekaupoissa – kotona asioita voi säilyttää pitkäänkin.

Ostin esimerkiksi vuosia sitten vaaleanpunaisen villakangastakin – ja päätin sitoutua siihen. Olen korjannut sitä ja yhdistellyt sitä ajan hengen mukaan.

Vaalin siis sitä, mitä minulla jo on. Olen lähdössä lomamatkalle, ja aion katsoa vanhoista Instagramin tarinoistani, mitä vaatteita käytin viimeksi lomalla. Kuvistani saan ideoita vaatteiden ja kenkien yhdistelyyn: ai niin, nuo näyttivät kivoilta yhdessä!

Kengät ovat aina olleet juttuni. Mitä isommat ja näyttävämmät, sitä parempi. Suomessa usein ajatellaan, että kengät ovat pakollinen paha. Sen ei tarvitsisi olla niin! Parhaat kengät tuovat itsevarmuutta ja iloa.”

Juttu on julkaistu Trendissä 7/22.