Kati Tervo: ”Sain selkäydinkasvaimen leikkauksen jälkeen valtavasti tukea somesta niin tutuilta kuin tuntemattomilta”
Voimalista
Kati Tervo: ”Sain selkäydinkasvaimen leikkauksen jälkeen valtavasti tukea somesta niin tutuilta kuin tuntemattomilta”
Kirjailija Kati Tervo kertoo, mistä hän saa voimaa.
Teksti

Kuvat

Julkaistu 15.8.2023
Kauneus ja Terveys

Väri: Rakastan vahvoja värejä. Ostin itselleni kahdet uudet silmälasit, vihreät ja punaiset. Ne ovat varsinaiset voimapokat. Nuorempana yritin pukeutua hillitymmin, mutta tässä iässä ei tarvitse jarrutella. Enää en mieti, ovatko punaiset silmälasit järkevä ostos vai ei. Nostan nenälleni värikkäät kakkulat, jos mieleni tekee.

Hetki: Hitaat aamut ovat ylellisyyttä. Jos saan valita, en koskaan lähde liikkeelle ennen kymmentä. Haluan herätä rauhassa ilman herätyskelloa. Nautin rauhallisesta elämänvaiheestani, jossa ei tarvitse herättää lasta kouluun ja sännätä töihin. Kun olen saanut aloittaa päiväni viipyilemällä, olen tehokas kirjoittaja.

Ruoka: Vilkuilen harvoin reseptejä, sillä luon ruuan niistä aineksista, joita kaapista löytyy. Mieheni Jari Tervo ei syö lihaa, joten meillä on usein tarjolla kalaa. Bravuurini on kala-kasvispelti uunissa tykötarpeita vaihdellen. Maun lisäksi minulle on tärkeää kaunis kattaus ja se, että saan herkutella rauhassa. Nuorena hotkin ruokani, mutta nykyään osaan pysähtyä nautinnon äärelle.

Ihmiset: Sisälläni asuu hoivaaja: huolehdin aikuisesta pojastani ja hänen puolisostaan, heidän ehdoillaan toki, ja miehestäni. Perheeseemme kuuluu myös borderterrieri Ukko, jota saan hoivata mielin määrin. Ukko on tuonut arkeeni valtavasti hyviä hetkiä. Kun koira nukahtaa syliini, hyrisen onnesta.

Tuoksu: Astiakaapissani on tervanarukerä. Kun avaan kaapin oven, ilmoille tulvahtaa huumaava tervan tuoksu. Se vie minut lapsuuteeni, jolloin keväisin tervattiin veneitä ja talvisin suksia. Jotkut tuoksut aiheuttavat minulle päänsärkyä, mutta tervan tuulahduksesta tulee hyvä olo.

Kati Tervo

on 68-vuotias kirjailija ja kolumnisti. Hänen omaelämäkerrallinen ­romaaninsa Tyttö ­joka olin (Otava) ilmestyi keväällä 2023.

Tsemppiviestit: Kun minulla todettiin selkäydinkasvain kesällä 2020, päätin kertoa asiasta leikkauksen jälkeen avoimesti somessa. Se kannatti. Sain valtavasti tukea niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Kun kerroin Twitterissä, kuinka monta askelta olin ottanut leikkauksen jälkeen päivässä, minulle suurin piirtein hurrattiin. Parhaimmillaan some on paikka, jossa voimme tsempata toisiamme.

Palautumiskeino: Yritän nukkua joka yö seitsemästä kahdeksaan tuntia. Minun on tärkeää levätä, sillä selkäydinvamma verottaa jaksamistani. Pötköttelen myös iltapäivästä työhuoneeni sohvalla. Joskus vaivun uneen, toisinaan ajatuksiini. Välillä minua ärsyttää se, kuinka monta tuntia päivässä ihmisen on käytettävä nukkumiseen. Ärsyyntyminen on turhaa, sillä hyvä uni lataa energiaa niin mieleen kuin kehoon.

Maisema: Isäni vietti lapsuutensa Suomenlinnassa. Nyt näen minullekin tutun ja rakkaan maiseman kotini työhuoneen ikkunasta. Kun katselen ulapalle, mieleni tyyntyy. Minulla on mereen kunnioittava ja hieman ristiriitainen suhde. Olen maakrapu, joka ihailee merta mieluummin rannalta kuin purjeveneen kannelta.

Kukka: Vanhemmiten olen höyrähtänyt kukkajuttuihin. Saan kukista valtavasti iloa ja voimaa. Kaikkein eniten pidän luonnonkukista. En poimi niitä, vaan annan niiden rehottaa.

Juttu on julkaistu aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 06/2023.

Kommentoi +