Kati Reijonen, 61, on kirjailija ja muotoilukouluttaja. Uusin teos Vastustamaton (Atena) on juuri ilmestynyt.

"Jaan toisessa kirjassani ihmiset leikkimielisesti kyntäjiin ja surffareihin. Olen aina ollut kyntäjä. Elämäni on aina ollut jotenkin raskasta. Minun on pitänyt vetää kivirekeä ja ylittää Himalajaa.

Se on vaivannut minua. Olen katsonut vierestä veljiäni, jotka ovat surffanneet elämän aalloilla kuin korkit ja menestyneet.

Erosin kymmenisen vuotta sitten pitkästä liitosta ja menetin samaan aikaan työpaikkani. Vaikeassa tilanteessa elämänarvot asettuivat uuteen järjestykseen.

Olin siihen asti kuvitellut, että minun pitää luoda akateemista uraa, menestyä ja omistaa. Se kaikki menetti merkityksensä.

Aloin lukea buddhalaisuutta, jooga­filosofiaa ja uushenkistä kirjallisuutta. Niissä toistui vastustamisen teema. Elämä sinänsä ei ole helppoa tai vaikeaa, mutta siitä voi tehdä vaikeaa omilla ajatuksillaan.

Olennaista on lakata vastustamasta hyviä asioita.

On ärsyttävä ajatus, että minä itse muka sabotoisin omaa onnellisuuttani. Kun aloin tutkia elämääni, tajusin, että hirveän usein toimin juuri niin. Suhtaudun asioihin epäillen ja negatiivisesti.

Jos joku ehdottaa matkaa, ensimmäinen ajatukseni on, että en minä nyt tästä jaksa minnekään lähteä.

Monet tekevät työtä, josta eivät pidä, vain koska se on turvallista. Heillä saattaa olla haave kukkakaupan tai leipomon perustamisesta, mutta he eivät uskalla lähteä, koska pelkäävät, ettei haave kanna.

Meitä ei ole opetettu luottamaan elämään. Ajatellaan, että pitää itse osata toimia oikein ja järjestää asiat. Kun ei osaakaan tai asiat eivät mene niin kuin haluaa, herkästi lannistuu ja syyttää itseään.

Koko ajan myös toitotetaan sitä, että elämä on kovaa ja pitää tehdä paljon työtä, jotta menestyy.

On totta, että asiat eivät putoa syliin. On silti eri asia, tekeekö asioita rauhallisesti yksitellen vai yrittääkö ratkaista kaiken kerralla.

Asioilla on omat aikataulunsa. Kasvi ei idä yhtään sen nopeammin, jos vetää itua maasta.

Hyvät asiat etsivät sinua ja tulevat, kun niiden aika on.

Moni kuvittelee, että voi kontrolloida elämäänsä. Ei kukaan voi. Olemme elämän armoilla.

Kun lopettaa vastustamisen, hyviä asioita alkaa virrata elämään. Sen huomaa usein vasta jälkeenpäin.

Löysin nykyisen kotini vuosia sitten, kun luin asuntoilmoituksen, jossa myytiin purkutaloa Helsingin Vartioharjusta.

Olimme vasta palanneet Suomeen ulkomailta silloisen mieheni kanssa. Kummallakaan ei ollut töitä eikä rahaa ostaa taloa.

Asiat alkoivat kuitenkin loksahdella paikoilleen. Löysin töitä ja saimme asuntolainan taloa varten.

Jos elämä tuntuu raskaalta, kannattaa miettiä, onko syynä ulkoisten asioiden sijaan oma tapa elää.

Voimat, jotka käyttää vastustamiseen, kannattaisi käyttää ongelman ratkaisemiseen.”