Viikilä on sijoittanut itsensä Senaatintorin suunnitelleen saksalaisarkkitehti Carl Ludvig Engelin sisäiseen maailmaan. Kuvitteellisessa päiväkirjassa Engel kertoo niin ulkopuolisuudestaan kuin tinkimättömistä työtavoistaan. Kirkon on oltava valkoinen, jotta se melkein katoaa lumisateeseen tai on häviämäisillään sumuun.

Helsinki on Engelistä 1800-luvun alussa kurja, tuulinen niemi, ja koko Suomi kuin yhtä kallionjärkälettä. Työ pelastaa apeudessa. Berliiniin ikävöivälle vaimolleen hän lupaa, että perhe palaa takaisin heti kuuden vuoden urakan jälkeen. Toisin käy.

Viikilä on runoilija ja dramaturgi, ja romaaninkin lauseet ovat kirkkaita ja tarkasti muotoiltuja. Kirja on viehättävä aikamatka Helsinkiin.

Arvio on julkaistu Eevan numerossa 6/2016.