Näyttelijä Jessica Grabowsky oppi jo lapsena, että suru ja aggressio ovat vähän noloja tunteita eikä niitä kannata näyttää, varsinkaan miesten.

– Isäni on hyvin tunteellinen, ja muistan, että hän peitteli sitä. Tunteet piti niellä, sillä tyyneyttä pidetään vahvuuden merkkinä, 41-vuotias Jessica kertoo.

Kun hänestä tuli parikymppisenä näyttelijäopiskelija, harjoituksissa opeteltiin puhumaan matalalla, tasaisella äänellä. Sitä pidettiin uskottavana.

– Perinteiset miehisinä pidetyt piirteet näyttävät olevan vakuuttavampia kuin naiselliset. Jos alkaa itkeä, on tunteiden vietävissä eikä uskottava.

Jessica piti kauan myös omaa tunteellisuuttaan heikkoutena.

Jessica tunnetaan vahvoista roolitöistään. Helsingissä asuva näyttelijä on nähty viimeksi poliisina ruotsalaisessa Top Dog -trillerisarjassa ja rakkautta etsivänä lentoemäntänä kotimaisessa Kullannuput-­komediasarjassa. Nyrkki-sarjassa hän oli seurapiirivaikuttaja Tabe Slioor.

Jessica on osallistunut #metoo-kampanjaan kertomalla alan heikkouksista sekä epävarmuudesta ja turvattomuudesta, joita hän on kokenut huonojen työtapojen vuoksi.

– Taiteen nimissä ei voi hyväksyä mitä tahansa. On tärkeää sanoa asiat suoraan, sillä jos huonot kokemukset jätetään varjoon, häpeä lisääntyy.

Jessica on saanut rohkeudestaan kiitosta mutta myös vähättelyä. Jotkut ovat epäilleet, että hän yrittää avoimuudellaan pilata lahjakkaiden miesten uria.

– Jos on joutunut nielemään huonoa käytöstä, sitä ei ole helppoa nähdä haitallisena.

Keskustelun jälkimainingit ovat seuranneet Jessicaa uniin. Yhdessä niistä hänen piti haastatella tunnettua henkilöä alasti helsinkiläisen Svenska Teaternin ­näyttämöllä.

– Unessa mietin hetken, että ääh, miksi minun pitää olla alasti. Mutta eniten olin huolissani ääneni kestämisestä. Sitten uneen ilmestyi ärhäkkä nuori nainen, joka moitti minua ja kysyi, että miksi ihmeessä suostut tuollaiseen.

Jessica on tyytyväinen, että naisten asema luovalla alalla on kehittynyt nopeasti parempaan suuntaan.

– Minusta tuntui hyvältä, kun minulta kysyttiin äskettäin koekuvauksissa, millaisen työyhteisön koen turvalliseksi.

Suomenruotsalainen Jessica on syntynyt Siilinjärvellä, mutta savolaistyttö hän ei ole. Perhe asui paikkakunnalla vain lyhyen ajan Jessican isän vaatealan työn vuoksi.

He muuttivat Nummelan kautta Tuusulaan, kun Jessica oli vuoden ikäinen.

– Olen kotoisin Tuusulan Riihikalliosta. Kävin siellä pientä ruotsinkielistä kyläkoulua.

Isä ja äiti erosivat, kun Jessica oli seitsemän. Sen jälkeen hän ja isoveli asuivat enimmäkseen lentoemäntänä työskentelevän äidin kanssa.

– Äidiltä opin pärjäämisen tärkeyden ja seikkailumieltä. Kaikesta on selviydyttävä, vaikka hammasta purren. Asiat tuppaavat järjestymään.

Jessica oppi kotoa myös sen, että kannattaa olla ystävällinen, huomioida muut ja tehdä jokainen työ kunnolla ja ylpeydellä.

Laakereille ei saa jäädä lepäämään. Ihmisen pitää olla aktiivinen ja hyödyksi.

Mutta miten olla ystävällinen itselleen? Sitä hänen on pitänyt harjoitella.

Kehujen vastaanottaminen on ollut Jessicalle yksi vaikeista asioista. Samaa mallia hän ei halua siirtää nelivuotiaalle tyttärelleen.

– Lapsi oppii mallin kautta, ja tyttäreni ottaa vaikutteita kaikesta, mitä olen ja teen.

Sen vuoksi Jessica on harjoitellut olemaan ystävällinen paitsi muita myös itseään kohtaan.

– Jos joku sanoo minulle, että onpa sinulla kauniit hiukset, yritän olla vähättelemättä kehuja ja itseäni. Sen sijaan kiitän.

Jessica on myös pohtinut, saako hän itkeä, näyttää negatiivisia tunteitaan ja pimahtaa lapsensa nähden. Hän on tullut siihen lopputulokseen, että kyllä hän saa. Sekin on lempeyttä itseä kohtaan.

Paljon hyviä ajatuksia Jessica on saanut Eeva Kolun kirjasta Korkeintaan vähän väsynyt.

– Jos ihminen yrittää koko ajan mielistellä ja olla ystävällinen muille, mitta tulee yllättäen täyteen ja seurauksena saattaa olla iso räjähdys. Väsyneenäkin voi olla ihan hyvä äiti samoin kuin onnellisena tai surullisena.

Kirjassa on yksinkertainen harjoitus, jossa mutta-sana korvataan ja-sanalla.

– Sanon itselleni esimerkiksi, että tänään olin hyvä äiti, ja kerran hermostuin ja kiljuin tytölle.

Taipumus suorittamiseen on yhä tiukassa. Jessica ajattelee herkästi, että hän voisi olla vielä parempi versio itsestään.

– Osaan olla lempeä muita kohtaan mutta olen liian ankara itselleni. Pitkä terapia on auttanut minua päästämään irti suorittamisesta.

Terapian Jessica aloitti ensimmäisen kerran noin kymmenen vuotta sitten. Silloin hänellä oli lievä burn out.

– Silloinkin tunsin syyllisyyttä, että jouduin perumaan yhden alustavasti sovitun työn huonon vointini takia.

Teatterialalla oli vielä kaikuja vanhasta ajattelusta, että näyttämölle mennään vaikka pää kainalossa.

– Nykyään alalla ymmärretään, että kenenkään ei pidä tulla sairaana töihin, ei itsensä eikä muiden takia.

Potilaanakin Jessica halusi olla hyvä, ja tervehtymisestä piti suoriutua mallikkaasti.

– Aluksi suoritin myös terapiaa. Kun joskus itkin koko vastaanoton ajan, ajattelin, että aika ja raha menevät hukkaan, kun en saa puhuttua mitään.

Ammattiauttajan avulla Jessica on opetellut olemaan salliva itseään kohtaan myös ensimmäisen terapiakokemuksensa jälkeen.

– Terapia on minulle kuin peili, joka heijastaa ankaruuttani. Kun sanon asiat ammattilaiselle ääneen, tajuan ­niiden merkityksen.

Jessica on analyyttinen ihminen, ja siksi terapia sopii hänelle. Hänestä on epäinhimillistä, että moni apua ­tarvitseva ihminen joutuu ponnistelemaan saadakseen ­terapiaa ja moni jää ongelmineen silti yksi. Kun Jessica haki apua ensimmäisen kerran, hänenkin piti käydä läpi ”hirvittävä Kela-rumba”.

– Täytin monia lomakkeita, soitin lukuisia puheluita ja lähetin sähköposteja ainakin 15 terapeutille, ennen kuin sopiva ammattilainen löytyi.

Jessicaa on auttanut terapian lisäksi kirjallisuus ja asioiden pohtiminen yksin ja ystävien kanssa. Hänelle on kertynyt työkaluja, joiden avulla hän voi entistä paremmin.

– Yritän herätä aamulla tuntia ennen muita. Sillä tavoin saan omaa aikaa. Päivä alkaa stressittömästi, kun voin aloittaa sen rauhassa ja joogata.

Jessica kuulostelee omia tunteitaan ja hyväksyy ne, olivat ne millaisia tahansa.

– Jos olen väsynyt ja yritän työntää tunteen pois olemalla tekopirteä, oloni vain pahenee. Mutta jos suostun lepäämään edes kymmenen minuuttia, tunnen oloni entistä voimakkaammaksi. Keho kiittää, kun sen tarpeet näkee ja hyväksyy.

Nykyisin ihmisiä vaaditaan Jessican mielestä koko ajan kehittymään ja olemaan entistä parempia.

– Jonain päivänä olo on kerta kaikkiaan nuhjuinen ja kankea. Se on täysin hyväksyttävää. On tärkeä myöntää, että joskus on sellaisia päiviä, eikä se tarkoita että olisi huonompi versio itsestään.

Jessica on harjoitellut ottamaan vähän rennommin myös töissä.

– Omat odotukseni ovat joskus niin korkealla, että vaikka antaisin ’vain’ kahdeksankymmentä prosenttia, se näyttäytyy muiden silmissä sataprosenttisena. Tunteille ­kannattaa antaa lupa olla. Olen huomannut että siinä piilee suuri voima silloinkin, kun on väsynyt tai surullinen.

Samalla periaatteella Jessica tarkkailee omaa jaksamistaan.

– Jos aamulla tuntuu, että tänään tarvitsen eniten unta, unohdan joogan ja nukun.

Omien tuntemusten huomioiminen on ollut Jessicalle tärkeää myös kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Sairaus todettiin 2010.

– Tiedän, että se on yleinen vaiva, joka hoituu yleensä lääkityksellä. Silti elinikäisen lääkityksen aloittaminen tuntui minusta isolta asialta.

Lääkitys auttoi sikäli, että Jessican kilpirauhasarvot palautuivat normaaleiksi.

– Hoitava lääkäri oli tyytyväinen, mutta minä en voinut hyvin.

Jessicasta tuntui, että lääkkeet vain pahensivat hänen oireitaan.

– En ollut oma itseni vaan väsynyt ja itkuinen. Olisin halunnut lisätutkimuksia mutta en saanut niitä, sillä kilpirauhasarvoni pysyivät normaaleina.

Niinpä Jessica lopetti lääkityksen, eikä hän ole aloittanut sitä sittemmin uudestaan. Väsymys ja huono ääreisverenkierto vaivaavat häntä edelleen toisinaan.

– Niihin saan apua levosta ja kylmistä suihkuista. Yritän elää kaikin tavoin terveellisesti.

Syksyllä Jessica nähdään teatterissa ja ruudussa. Hän on mukana Bolla-näytelmässä Helsingin kaupunginteatterissa, ja Elisa Viihteessä alkaa Nyrkin toinen kausi.

Jessica on ollut uransa alusta lähtien freelancer, ja se sopii hänelle. Hän on oppinut luottamaan siihen, että vaikka välillä olisi hiljaista, uusia töitä tulee aikanaan.

Kesällä Jessica kasvatti kerrostalokotinsa pihalla daalioita ja keisarinliljoja ja nautti rauhallisesta arjesta. Hän on myös opetellut olemaan tavoittelematta onnellisuutta.

– Tärkeintä on kuunnella itseään ja tehdä asioita, joista tulee hyvä olo. Onnellisuus on vain hyvän olon sivutuote; tunne, joka tulee ja menee.