Kun ihmissuhdekouluttaja ja tieto­kirjailija Karla Nieminen oli nuori, hän joutui hankaliin tilanteisiin.

Näytät pandalta, hän kommentoi, kun eräällä tytöllä oli hyvin tumma silmämeikki.

Muut ihmettelivät, miten hän saattoi sanoa niin ilkeästi. Karla oli mielestään vain suora. Kavereiden oli myös vaikea ymmärtää hänen vitsejään, joilla hän hyväntahtoisesti pilkkasi muita.

–Ajattelin, etteivät ihmiset loukkaannu, koska vitsit olivat mielestäni hauskoja.

Muihin oli vaikea tutustua, koska jutustelu tuntui vaikealta. Karla puhui lähinnä itsestään – eikä hymyillyt, vaikka muiden hymyt tuntuivat kivoilta.

– Ajattelin, että hymy ei muuta asioita.

Karla ystävystyi poikien kanssa mutta pettyi, kun nämä eivät ikinä ihastuneet häneen. He pitivät häntä vain yhtenä jätkistä.

Jokin ihmissuhteissa ei toiminut, ja se vaivasi Karlaa.

Meillä on tarve olla yhteydessä muihin ihmisiin, luontoon ja maailmaan yleensä.

– Ihmisenä olo perustuu siihen, että koemme yhteyttä ja saamme tietoa ympäristöstä, sanoo Virpi-Liisa Kykyri. Hän on kliinisen psykologian dosentti ja yliopistonlehtori Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa.

Ihmislapsi tarvitsee pitkään suojaa aikuisilta, ja siksi yhteyden tarve on sisäänrakennettu meihin.

– Jos joudumme eristyksiin, se voi heikentää nopeasti sekä fyysistä että henkistä hyvinvointia, Kykyri sanoo.

Yhteyden kokemista on tutkittu paljon. Tiedetään, että tässäkin asiassa olemme yksilöitä. Joku voi tuntea vahvaa yhteyttä luontoon ja olla onnellinen, vaikka ihmiskontakteja olisi vähän.

Yhteys syntyy kokemusten jakamisesta. Auringonlaskun katselu, lautapelien pelaaminen, musiikin kuunteleminen, laulaminen tai vitseille nauraminen ovat kaikki liimaa ihmisten välissä. Mitä enemmän hyviä hetkiä on, sitä vahvemmaksi yhteys muodostuu.

– Tarvitaan läsnäoloa, Virpi-Liisa Kykyri sanoo.

Jotta voi olla läsnä, pitää irrottautua kännykästä mutta on myös mentävä itseensä. Sillä mitä paremmin on yhteydessä itseensä, sitä paremmin kohtaa myös muut.

Jokainen tietää tyypin, joka räplää lounastreffien ajan puhelintaan tai katsoo telkkaria, kun keskustelee kanssasi. Ei tunnu kovin kivalta, eihän?

Samalla tavalla jos mieli ravaa koko ajan menneessä ja tulevassa, on mahdotonta olla läsnä tässä ja nyt.

– Pyri kuuntelemaan, millaisia ajatuksia ja tunteita sinulla on ja miltä kehossasi tuntuu, Kykyri neuvoo.

Tällaiset pysähdykset ovat tarpeellisia kaikille.

Mindfulness- ja meditaatioharjoitukset voivat auttaa. Kun keskityt katselemaan metsän puita, kuuntelemaan ja haistelemaan niitä, olet läsnä. Samaa tarvitset, jotta näet ja kuulet toisen ihmisen mahdollisimman hyvin.

Karla Nieminen opiskeli diplomi-insinööriksi. Hän päätti opiskella yhtä päämäärätietoisesti ihmissuhdetaitoja. Hän luki valtavasti self help -kirjallisuutta. Selvisi, että hänen oli ollut vaikea asettua toisen asemaan.

– Ymmärsin, kuinka tärkeää on kysellä kuulumisia. Kun kysyt, mitä kuuluu, viestität, että olet kiinnostunut toisesta. Kyselemisen merkitys ei vähene ajan kanssa, vaikka ajattelisit, että tunnet toisen läpikotaisin.

– Jotkut parit ja ystävät keskustelevat tosi vähän keskenään. Kun tuntee jonkun hyvin, voi käydä niin, ettei enää keskustele eri aiheista, Nieminen sanoo.

Tätä kannattaakin työstää. On hyvä miettiä aivan uusia keskustelunavauksia läheisten kanssa. Nieminen suosittelee vinkkiään, joka auttoi häntä.

– Tee lista aiheista, joista voitte keskustella.

Toisen mielipiteen kysyminen on tärkeää silloinkin, kun tiedät, että olette erimielisiä. Keskustelussa mieli­piteet tuskin muuttuvat, mutta ymmärrätte toisianne ehkä paremmin.

Kysyminen ei kuitenkaan vielä riitä, jos toinen tuntee, ettei häntä kuulla.

– Katselemme ja kuuntelemme koko ajan, miten toinen ottaa vastaan juttumme, Virpi-Liisa Kykyri sanoo.

Jos toinen ei vaikuta kiinnostuneelta, yhteys lässähtää. Kuunteleminenkin on – yllätys, yllätys – läsnäoloa: toiseen keskittymistä ja hänen tunteidensa aistimista.

– Ihmiset kuuntelevat usein vain puoliväliin ja alkavat sitten tehdä johtopäätöksiä. Pitäisi kuunnella loppuun asti.

Vaikka tarkoittaisit hyvää, joskus saatat päätyä silti töksäyttämään. Aina ikävää sävyä ei edes itse tiedosta.

– Saatamme kuulostaa syyttävältä, vihaiselta tai opettavaiselta. Mikään näistä ei tunnu kivalta, Kykyri sanoo.

Erityisen tärkeää on asetella sanansa oikein, jos haluaa toisen muuttavan toimintaansa. Aloita keskustelu siitä, miltä sinusta tuntuu tai mitä ajattelet. Pyri olemaan selkeä. Toinen ei ymmärrä sinua niin kuin sinä itseäsi.

Karla Nieminen luopui sarkasmista, kun hän ymmärsi, että se tuntuu toisista pahalta.

– Jotkut sanovat, että heidän huumorintajunsa vain on sarkastinen. Silti nälvimisen jättänyt onkin usein toisten mielestä paljon hauskempi kuin aiemmin.

On ymmärrettävää, että kannustus ja rakentava kritiikki toimivat paremmin kuin arvostelu. Ja kun sanot pääasiallisesti myönteisiä asioita, voit välillä antaa kritiikkiäkin ilman että sinua pidetään ikävänä marisijana.

– 80 prosenttia siitä, mitä sanot, pitäisi olla positiivista ja loput 20 voivat olla kielteistä, Nieminen sanoo.

Yhteys luodaan puheen lisäksi kehonkielellä. Osa siitä on vaistomaista, mutta osaan voi vaikuttaa.

– Yhteys rakentuu helpommin, kun keskustelukumppani ottaa muut huomioon ja osoittaa lämpöä ja kiinnostusta toista kohtaan, Kykyri sanoo.

– Jos haluat luoda ystävällisen vaikutelman, hymyile. Näin vaikutat ystävälliseltä ja hyvällä tavalla itsevarmalta, Karla Nieminen sanoo.

Hymy, joka ulottuu silmiin asti, on pieni ele, mutta se voi riittää, että vaikutat kivalta.

Yhteyteen tarvitaan myös luottamusta. Seiso ryhdikkäästi ja katso välillä silmiin mutta vältä tuijottamista. Pienillä eleillä on väliä.

– Käytä lämmintä tai vähintään neutraalia äänensävyä. Iloisuus ja hyväntuulisuus toimivat, Kykyri sanoo.

Voiko toisesta kertoa, tunteeko hän samanlaista yhteyttä kuin itse? Virpi-Liisa Kykyrin mukaan voi. Kun pitää jostakusta, alkaa vaistomaisesti ja tiedostamatta peilata eli jäljitellä toisen eleitä ja puhetyyliä.

– Liikkeiden ja puheen piirteiden peilaaminen lisääntyy, kun haluamme liittyä toiseen. Jos toinen siis jäljittelee, tiedät alitajuisesti, että hän pitää sinusta.

– Jäljittely myös lisää ihmisten välistä yhteyttä toisiinsa, kunhan se tapahtuu luontevasti ja itsestään. Jos toinen tuntuu vastenmieliseltä, saatat vaistomaisesti kääntää katseesi pois. Peilaamista ei tapahdu. Tarkoituksellinen toisen jäljittely voi tuntua lähinnä ärsyttävältä.

Tärkeintä yhteyden rakentamisessa on olla oma itsensä. Kaikkien kanssa ei voi, eikä tarvitse tuntea yhteyttä. Tämä on kemiaa eli vuorovaikutustyylien yhteensopivuutta: Pidämme toisista ihmisistä enemmän kuin toisista, ja se on normaalia.

Se ei tarkoita, että ihmisten pitäisi olla samanlaisia. Parisuhteissa myös hyvin erilaiset persoonat voivat sopia yhteen. Pitkissä ihmissuhteissa yhteyttä lisäävät samankaltaiset kiinnostuksen kohteet, jaetut kokemukset sekä halu työskennellä suhteen hyväksi.

– On helppo olla yhdessä, kun tuntee tulevansa nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on. Suhteen osapuolet ovat etsineet ja löytäneet sopivat yhdessä olemisen tavat, Kykyri sanoo.

Tutustumisvaiheessa persoonien erilaisuus voi vaatia enemmän työtä. Kun ajatukset, arvot ja vuorovaikutustyylit ovat samankaltaisia, yhteys löytyy nopeammin.

Jos jonkun kanssa ei tule juttuun eikä hänestä pääse eroon, yritä ottaa vastuuta tilanteesta.

– Jos sinulla on ongelmia esimerkiksi työkaverin kanssa, älä ajattele, että hän on hankala. Tee parhaasi, että olet ystävällinen ja aloitteellinen äläkä ärsyynny pienistä, Karla Nieminen neuvoo.

Yhteyden tunteminen on parhaimmillaan vastavuoroista. Siksi jatkuvat yksipuoliset ihastukset ovat tärkeä varoitusmerkki.

– Moni selittää itselleen, että toinen tykkää oikeasti, vaikkei ehtisi treffeille kuin vain kerran kuussa. Totuus on, että ihmiset panostavat asioihin, joihin haluavat panostaa. Yhteys ei ole hyvä, jos se on yksipuolinen.

Jos on tullut useasti jätetyksi tai joutunut kiusatuksi, voi ajatella, ettei itsellä ole mahdollisuutta hyviin ihmissuhteisiin. Niemisen mukaan silloin kannattaa tutustua itseensä paremmin ja vahvistaa omaa itsevarmuutta.

Yhteys voi syntyä sekunneissa, jos ihmiset jakavat kokemuksen. Syvän yhteyden rakentuminen vie aikaa.

– Vaatii useamman tapaamisen tai jopa viikkoja nähdä, onko ihmissuhteessa mahdollisuus syvään yhteyteen, Nieminen sanoo.

Huonosta alustakin huolimatta yhteys voi rakentua, kun ystävän tai kumppanin oppii tuntemaan paremmin.

Toisen sisin voi tulla esiin vasta ajan kuluessa.

– Voimme salamarakastua ihmiseen, joka ei ole luottamuksen arvoinen, koska meillä on niin suuri tarve yhteyteen muiden kanssa, Kykyri sanoo.

Siksi kun tutustuu uusiin ihmisiin, kannattaa määritellä omat rajat ja pitää niistä kiinni. Ja jos päässä kumisevat varoituskellot, niitä on syytä kuunnella.

Hyvän yhteyden voi tunnistaa. Hyvä tunne kertoo, että on toisen kanssa samalla aaltopituudella.

– Sitä leimaa syvyys ja keveys yhtä aikaa, Virpi-Liisa Kykyri sanoo.

Karla Nieminen oppi vuosien mittaan parantamaan ihmissuhteitaan niin paljon, että hän vetää nykyisin ihmissuhdekoulutuksia ja on kirjoittanut aiheesta kirjan.

Ihmissuhteiden opiskelu on muuttanut elämän.

– Nykyisin en enää päädy kaveripiiriin tai parisuhteeseen, jossa en koe yhteyttä. Minun on helppo tutustua ihmisiin ja kaikista ihmissuhteistani on kadonnut iso määrä stressiä.

Kun tuntee yhteyttä ihmisiin ja osaa luoda sitä, elämä on vapaampaa ja onnellisempaa. Silloin ei tarvitse ottaa mitä saa, vaan voi itse vaikuttaa.

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 11/2020.