Kunnioitettavat seitsemän pystiä Golden Globe -gaalassa voittanut La La Land on suitsutuksensa ansainnut. Musikaali on kuin haikean kaunis satu.

La La Landin ensimmäisten minuuttien ei kannata antaa hämätä. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa ruuhkaan juuttuneet ihmiset tanssivat autojen konepeltien päällä. Hetken katsojasta tuntuu, että kasassa ovat kaikki kliseisen musikaalin ainekset.

Tarina kietoutuu kuitenkin pian kahden karismaattisen näyttelijän, Emma Stonen ja Ryan Goslingin, ympärille ja imaisee katsojan mukaan värikkäälle matkalle Hollywoodin leffakulisseihin ja hämyisiin klubeihin.

Ryan Gosling näyttelee uskottavasti pianisti Sebia, joka turhautuu työssään ravintolan taustamuusikkona ja haaveilee jazzklubin perustamisesta. Mian (Emma Stone) unelmat näyttelijätähteydestä karisevat kerta toisensa jälkeen epäonnistuneissa koekuvauksissa. Kahden eksyneen sielun kohtaamisesta käynnistyy rakkaustarina, joka puskee molempia kohti päämääriään.

Mutta unelmat eivät maistukaan enää yhtä makeilta toteutuessaan. Todellisuus heittää eteen yllättäviä käänteitä ja muuttaa käsikirjoitusta. Niin on elämälläkin välillä tapana tehdä.

Damien Chazellen ohjaama elokuva leikittelee katsojan tunteilla ja pitää otteessaan loppuun asti. Justin Hurwitzin säveltämä ihana musiikki ja siihen sovitetut tanssi- ja laulukohtaukset kulkevat luontevasti tarinan mukana.

Isoin kiitos on annettava Emma Stonelle, jonka läikehtivän suuriin silmiin voisi upota.

La La Land ensi-illassa 13.1. Arvostelu on julkaistu myös Eevan numerossa 01/2017.