”Otin viime kesänä kuvan mökiltäni, kun olin keräämässä mustikoita. Päälleni oli jäänyt tavallinen mekko, ja kaverini kommentoi heti: anteeksi vain, mutta mistä lähtien metsässä on oltu Vuokon mekot päällä.

Kommentti toi esiin ulkonäkönormin: mökillä on pyörittävä jätevaatteissa. Varsinkin sosiaalisessa mediassa on tietty jaettu keskiluokkainen hassuttelunormi, että mökillä pukeudutaan perittyyn äidin kuolleen siskon vanhaan tuulitakkiin. On pömpöösiä olla mökillä normaalivaatteissa.

Oikeanlaisen ulkonäön esittäminen on meille tärkeää monissa tilanteissa. Mökki-esimerkissä tulee hyvin ilmi se, miten ’uskottava mökkeileminen’ esitetään ulkonäön kautta. Ulkomuodolla hallitaan sitä, missä roolissa olemme – mutta oikeasti ulkomuoto ei kerro meistä juuri mitään.

Reippaalla mielellä ja ulkonäöllä on yhteys. Jopa asiat, jotka eivät näy muille, kuten alusvaatteet, lisäävät itsevarmuutta. Muut eivät ehkä huomaa eroa ulkomuodossa, mutta he huomaavat eron siinä, miten kannat itsesi.

Pandemian alettua pörräsin neljä viikkoa ulkoiluvaatteissa. Sitten laitoin tavalliset vaatteet päälle: olo tuntui aikaansaavalta, jopa juhlalliselta. Mitä kaikkea olisin tehnyt, jos olisin pukeutunut näin koko ajan! Ehkä useita tieteellisiä julkaisuja! Toinen väitöskirja! Omaelämäkerta! Lasten vauvakirjojen päivittäminen! Oikeasti en tietenkään olisi kirjoittanut toista väitöskirjaa vaatteita vaihtamalla – se oli vain tunne.

On hyvä tiedostaa, että ulkonäöstä ei pysty päättelemään kenenkään osaamista, luonnetta tai aikaansaavuutta. Siitä tehdään jatkuvasti vääriä tulkintoja: että maratoonarin vartalo olisi aikaansaavampi kuin toinen, tai meikkaava skarpimpi kuin homssuinen.

Ulkonäkö on tehokas manipulaation väline. Sillä voi osoittaa itselle ja muille asioita, jotka eivät oikeasti pidä paikkaansa. Moni käyttää tietoisesti ja tiedostamatta ulkonäköä hyväkseen tuodakseen esiin itsestä tiettyjä asioita.

On tavallaan ihan harmitonta, että varmuus tai kotoisa tunne tulee meikeistä tai vaatteista. Mutta yhteiskunnallisella tasolla vaikutus on jo eri. Jos nähdään, että menestyneen prototyyppi on vartaloltaan tietynlainen ja hän pukeutuu kalliisiin merkkeihin, sillä on jo seuraamuksia.”

Erica Åberg, 44, on taloussosiologi ja ulkonäkötutkija, joka on tehnyt väitöskirjan ulkonäkönormeista ja sukupuolesta, sekä niihin liittyvästä eriarvoisuudesta. Nyt häntä kiinnostavat muun muassa sosiaalisen median ulkonäkö­normit ja karvaisuus.

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.