”Kun olin nuori, minulla oli ystävä, jonka kanssa skabasin kaikesta. Hän oli taitava kitaransoitossa, piirtämisessä ja monissa taiteellisissa jutuissa. Hän sparrasi minuakin parempiin tuloksiin, mutta enimmäkseen olin hänen paremmuudestaan ahdistunut.

Kilpailu jatkui, kunnes ystäväni loukkaantui pahasti eikä pystynyt enää piirtämään tai soittamaan kitaraa. Järkytyin ja olin ihan romuna.

Oivalsin saman tien, että en missään nimessä olisikaan halunnut voittaa. Olisin tehnyt kaikkeni, että ystäväni olisi ollut taas terve ja minua parempi.

Epäterve kilpailu on vahingollista ja turhaa. Se, että vaatii itseltään täydellisyyttä, on hirveän raskasta sekä itselle että muille. Asioiden tekeminen ei ole mielekästä, jos joutuu koko ajan jännittämään, onko toinen parempi kuin itse on.

Kaikkia helpottaisi, jos opettelisimme pois tarpeestamme olla oikeassa. Sanoisimme suoraan, että nyt en osaa tai nyt ei lähde. Pyytäisimme apua toisilta.

Muiden paremmuus on usein vaikea tunnustaa. Veikkaan, että se liittyy selviytymisviettiin: evoluutio on sisäänkirjoittanut ihmiseen tarpeen olla parempi kuin muut.

Siitä irti päästäminen on kuitenkin vain teko eikä edes kauhean vaikeaa. Pitää vain päättää, ettei välitä, ja tehdä omaa juttuaan.

Kun sanoo kollegalle ääneen, että teit tämän todella hyvin ja itse en olisi pystynyt samaan, kummallekin tulee hyvä mieli. Kilpailuasetelma on poissa ja on mahdollista tehdä yhteistyötä. Ilmapiirikin kevenee.

Harva haluaa pitää vain itsellään kaiken oppimansa. Kun sanoo ääneen, että on ihan paska jossakin, saa todennäköisesti apua muilta ja on kohta vähän parempi.

Rakensin juuri kaverini kanssa biisiä, jossa oli tosi erikoinen tahtilaji. Sanoin suoraan, että en osaa laulaa tätä. Olen surkea monimutkaisissa tahtilajeissa ja tosi laiska harjoittelemaan. Päädyimme siihen, että voimme parantaa biisiä jollakin muulla tavalla.

Kilpailu on tervettä, kun se lähtee omasta halusta ja tarkoitus on se, ettei päästä itseään liian helpolla. Silloin se ei saa ahdistumaan tai tuntemaan itseään huonoksi.

Jokaisella on paljon eri osaamisalueita, ja aina on joku, joka on jossain itseä parempi. Voin ajatella, että olen myynyt paljon levyjä, mutta Metallica on silti olemassa. Miksi taistelisin sitä vastaan? Metallica myy enemmän levyjä eikä se itse asiassa vaikuta elämääni mitenkään.

Olen tosi monessa asiassa hyvä ja tosi monessa huono. Osaan kirjoittaa, tehdä elokuvia, maalata tauluja ja säveltää, mutta arjen asioissa olen surkea. En osaa kokata, suunnistaa tai aikatauluttaa. Muistan puolalaisen elokuvaohjaajan nimen mutta en jonkun tuttavani nimeä.

On huojentavaa, kun pystyn sanomaan heikkouteni ääneen. Koko perheellä on helpompaa, kun en yritä olla mikään superisä.”

Herra Ylppö on 50-vuotias muusikko ja taiteilija, jonka 101 elämänohjetta -kirja ilmestyi maaliskuussa. Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 05/23.