Henkilöt

Marika Borg: ”Voimme huijata aivoja ajattelemaan myönteisesti”

Marika Borg tutkii ja opettaa työkseen onnellisuutta, mutta hän ei ole itsekään säästynyt elämän raskailta käänteiltä. Hänestä ratkaisevaa on se, miten menneisiin vastoinkäymisiin suhtautuu.
Marika uskoo, että meissä kaikissa on hyvyyttä ja rakkautta.

Marika Borg, 63, on kokenut kaksi avioeroa, palanut loppuun työssään ja asunut hometalossa. Tai tämän tarinan voi kertoa myös toisin: Marika Borg on elänyt 25 onnellista avioliittovuotta, saanut tehdä intohimoisesti rakastamaansa työtä, oppinut luopumaan tavaroista ja arvostamaan nykyistä kaunista kotiaan.

Toinen tarina vie voimat, toinen antaa energiaa.

Aloitetaan lapsuudesta. Kenenkään lapsuus ei ole pelkkää auringonpaistetta, ei ollut myöskään Marikan. Eikä hän ole tavannut ihmistä, jonka lapsuus olisi ollut täydellisen onnellinen.

”Jokaisella on kipeitä muistoja, se on meidän yhteinen pohjamme.”

Usein me kannamme lapsuutta mukanamme pitkälle aikuisuuteen. Mutta Marika painottaa, että kysymys on siitä, kuinka tulkitsemme oman menneisyytemme. Muistissamme ei ole niinkään se, mitä meille on tapahtunut, vaan meidän tulkintamme siitä.

”Minun isäni lähti sotaan 17-vuotiaana, ja jo ensimmäisenä päivänä hänen ystäviään kuoli hänen silmiensä edessä.”

Kokemus vaikutti isään koko tämän loppuelämän.

”Kun muistan tämän, suhtaudun armollisesti moneen asiaan lapsuudessani. Isämme ja äitimme ovat tehneet parhaansa, mutta osalla heistä on ollut huonot eväät.”

Miten identiteettimme rakentuu?

Tahattoman latistavia lauseita lapset kuulevat aina. Marika haaveili pikkutyttönä tanssijan ammatista.

”Äiti tokaisi minulle, ettei minusta voi koskaan tulla tanssijaa, koska minulla on liian lyhyet jalat. Olisi hän tietenkin voinut muotoilla sen vähän lempeämmin, mutta kukapa meistä ei olisi sanonut ajattelemattomasti mielipiteitään.”

Kun Marikalle nousee mieleen jokin menneisyydessä kohdattu epäoikeudenmukaisuus, hän pysähtyy tutkiskelemaan muistikuvaa ja pyrkii tulkitsemaan sen uudelleen, tällä kertaa armollisesti.

”Jos voisimme mennä sekunnin murto-osaksi omien vanhempiemme todellisuuteen, tajuaisimme, että emme tiedä siitä mitään.”

Marikan mielestä omaa identiteettiä ei kannata rakentaa sen varaan, mitä joku on sanonut tai mitä virheitä vanhemmat ovat tehneet.

Myös itselle kannattaa olla armollinen.

”Olen tehnyt niin paljon virheitä elämässäni, että jos miettisin niitä uudelleen ja uudelleen, en nousisi aamulla sängystä.”

Työkalut elämää varten

Marika Borg pulppuaa intohimoa asiaansa. Hän on työskennellyt hyvinvoinnin puolesta jo neljäkymmentä vuotta, kirjoittanut kirjoja ja kouluttanut niin Suomessa kuin ulkomailla.

Ihmiset tulevat hakemaan hänen kursseiltaan energiaa ja muutosta elämäänsä. Esimerkiksi Rakastu elämääsi! -kurssi tarjoaa kokonaisvaltaisen ohjelman ruokavaliosta joogaan ja oman elämäntehtävän löytämiseen. Marika opastaa myös esiintymisessä ja kurssittaa elämäntaidon valmentajia.

”Yritän tarjota meille kaikille – itseni mukaan lukien – työkaluja, että elämä olisi elämisen arvoista.”

Olennainen osa Marikan nykyisestä työstä on vetää hyvinvointimatkoja ulkomaille.

”Kun lähdemme kauas kotoa, löydämme olennaisen elämästämme paremmin. Keskityn matkoilla tarjoamaan ulkoisten elämysten lisäksi sisäisiä oivalluksia ja voimavaroja.”

Naureskelijat ja vähättelijät

Hyvinvointialasta Marika innostui jo nuorena. Hänen ensimmäinen anoppinsa Kaisu-Leena Piela tutustutti hänet joogaan ja luontaisterveyteen.

Toinen vaikuttaja oli professori Toivo Rautavaara, hyötykasvitutkija ja terveiden elämäntapojen puolestapuhuja.

”Olen kiitollinen, että minulla on ollut ihmisiä, jotka ovat nähneet minussa enemmän kuin itse näin.”

Nuorempana Marika oli varma asioista. Hän julisti, että kun teette näin, niin te kaikki olette onnellisia. Nyt hän sanoo nauraen, että on varmaan ollut aika rasittava. Kokemus on tuonut mukanaan paljon nöyryyttä.

Marika on ollut monessa hyvinvointiasiassa edelläkävijä. Ympärillä on riittänyt naureskelijoita ja vähättelijöitä. Oma äitikin oli hetken kauhistunut, kun tytär lähti töihin Voi Hyvin -lehteen. Hän oli huolissaan, mitä hänen omat tuttunsa ajattelevat.

”Todellisuudessa monet äidin ystävättäret rupesivat tilaamaan lehteä. Jossain vaiheessa äitikin ymmärsi, että tässähän ollaan menossa oikeaan suuntaan. Minulla oli ihana äiti, mutta hän oli huolissaan maineesta.”

Koko juttu naurattaa Marikaa nyt.

Toisinaan hän on kyllä pahoittanut mielensä arvosteluista, mutta siitä huolimatta hän on jatkanut vakaasti omalla polullaan.

”Minulla on onneksi ollut todella hyvä sisäinen ohjaus, että tämä on tärkeää työtä.”

Marikan mielestä olemme usein kohtuuttomia itseämme ja toisiamme kohtaan. ”Helpottaisi, jos tajuaisimme, että olemme kaikki kovilla.”

Lisää yhteisöllisyyttä työpaikoille

Oman työn kokeminen tärkeäksi voi mennä myös äärilaitaan. Marika teki kolmekymppisenä päätoimittajana niin paljon töitä pienillä resursseilla, että paloi loppuun.

”Tein järjettömän määrän töitä ja ajattelin, että minun täytyy. Olin omasta mielestäni muuttamassa maailmaa lehdelläni.”

Marika ei ollut oppinut tuntemaan omia rajojaan. Hänen mielestään suomalaisissa työyhteisöissä ihmiset jätetään usein aivan yksin.

Työpaikkojen ongelmat vähenisivät, jos osaisimme pitää toisistamme paremmin huolta. Marika korostaa yhteisöllisyyden merkitystä kaikessa elämässä.

”Me suomalaiset jätämme muut yksin tajuamatta yhteisöllistä vastuutamme. Yksinäisyys on myrkkyä.”

Työn ja vapaa-ajan tasapaino ei vieläkään ole Marikan vahvimpia puolia. Hän puurtaa huomaamattaan liikaa eikä osaa aina kuunnella itseään. Työ on niin innostavaa ja aina on uutta opiskeltavaa, että se vie helposti mennessään.

”Suunnittelen leppoisia lounaita kaupungilla ja haahuilupäiviä. Ne eivät kumpua minusta luontaisesti. Olen oppinut sitä hieman, mutta paljon on vielä opittavaa.”

Vastoinkäymisiin suhtautumisen taito

Marika on ollut kaksi kertaa naimisissa ja hänellä on kaksi lasta. Nyt jo kuusi lastenlastakin.

Elämä on heittänyt uusien alkujen eteen. Osa muutoksista on lähtenyt hänestä itsestään, osa on ollut pakon sanelemaa. Avioeroihinsa Marika ei ole halunnut juuttua.

”Menin ensimmäisen kerran naimisiin nuorena. Miehelläni oli vakavia ongelmia, ja sittemmin hän on menehtynyt.”

Myös hänen toinen liittonsa päättyi eroon.

”Minä voin keskittyä siihen, että liitto epäonnistui tai voin keskittyä siihen, että se päättyy juuri silloin, kun sen piti päättyä.”

Kaiken kaikkiaan Marika sanoo eläneensä 25 onnellista vuotta avioliitossa. Se on paljon pidempään kuin eroprosesseihin kulunut aika.

Yksi pakollinen muutos elämässä oli hometalosta pois muuttaminen. Pahasti saastunut talo vaikutti Marikan terveyteen. Hän joutui muun muassa muuttamaan ruokavaliotaan täysin gluteenittomaksi, koska suolisto meni niin huonoon kuntoon.

Marikan mielestä ikävintä hometalojupakassa oli allergisoituminen koirille ja kissoille. Se on eläinrakkaalle ihmiselle kova pala. Onneksi oma isovillakoira, Valo, ei aiheuta oireita.

Kirjojen rakastajan piti luopua myös noin tuhannen kirjan kirjastosta.

”Minulle on tapahtunut paljon asioita, ikäviäkin, niin kuin kaikille. Ne eivät välttämättä ole jalostaneet minua, mutta en myöskään ole antanut niiden myrkyttää itseäni.”

Asuminen hometalossa allergisoi Marikan koirille ja kissoille, mutta oma isovillakoira Valo ei aiheuta oireita.

Marraskuu onkin mahtava

Marika ei halua keskittyä menneisyyteen, hänestä huominen on huomattavasti kiinnostavampaa. Ja ennen kaikkea se, kuinka asennoidumme tulevaan. Hän on kiinnostunut uusista aivotutkimuksista.

”Olemme nykymaailmassa todella kovilla. Aivojen kuormitus ei ole koskaan ollut sellaista, mitä se on nyt. Olemme ihmiskokeessa.”

Jokapäiväinen ärsykkeiden määrä on kasvanut huikeasti, ja aivomme ovat sen vuoksi jatkuvassa stressitilassa.

Marika on huolissaan perusasioista: ihmiset eivät nuku riittävästi, liikkuvat joko liikaa tai liian vähän ja syövät järjettömällä tavalla. Keho ja mieli ovat kokonaisuus. Kun keho voi huonosti, ei mielikään voi toimia hyvin.

Mindfulness ja päivittäinen hiljentyminen eivät ole Marikan mielestä enää vain hyvä harrastus, vaan perushuoltoa aivoillemme. Hänelle ne ovat yhtä olennainen osa päivää kuin hampaiden pesu. Itse hän hiljentyy säännöllisesti joka aamu.

Syksyinen taivas on harmaa ja arkirutiinit puskevat päälle. Kahvikupin ääressä voihkitaan kilpaa väsymystä ja pimeneviä päiviä. Marika Borgilla oli aiemmin tapana osallistua valittajien kuoroon.

Hänen mielestään meillä suomalaisilla on tarina syksystä ja talvesta, jota ylläpidämme toistamalla sitä uudestaan ja uudestaan. Marika kutsuu sitä ’narinatarinaksi’.

Tarina kannattaisi kuitenkin kääntää päälaelleen.

”Aivoihimme vaikuttaa myönteisesti se, kun ryhdymme sanomaan ’mahtava marraskuu’ ’masentavan marraskuun’ sijasta. Se kuulostaa naurettavalta silmänkääntötempulta, mutta meidän aivoillemme se toimii.”

Kiitollisuuspäiväkirjan voima

Kun huollamme aivojamme näin, jaksamme paremmin. Marika sanoo nykyisin tuskin huomaavansa pimeyttä.

Jatkuva valittaminen rakentaa aivoihimme neuronipolun, joka vahvistuu kerta kerralta.

”Valittaminen lisää seuraavaa valituksen aihetta. Ensin siitä tulee pieni tallaamaton polku aivoihimme, vähän ajan kuluttua se on todellinen katu ja pian jo valtatie. Sitten sen muuttaminen on jo työlästä.”

Marikan määritelmä helvetistä ja taivaasta on, että helvetissä huomiomme kohdistuu siihen, mitä meiltä puuttuu, ja taivaassa huomaamme sen, mitä meillä on.

Kiitollisuuden avulla voi huomata hyvät asiat elämässään ja tallata aivoihin uuden polun. Marika on kirjoittanut jo usean vuoden ajan joka ilta kiitollisuuspäiväkirjaa. Se kasvaa ja vahvistuu, mihin kiinnitämme huomiomme.

”Tähän aikaan vuodesta meidän kannattaa kääntää oman itsemme vuoksi huomio siihen, mikä kuitenkin on hyvin.”

Marika Borg on juuri aloittanut jälleen kerran uuden koulutuksen, Rakastu elämääsi! -jatkokurssin.

”On etuoikeutettua olla mukana ihmisten kanssa muutoksessa, joka lähtee hyvyydestä käsin. Ei siitä, että meissä on jotain vikaa. Olen kyllästynyt siihen, että ihmisille kerrotaan, että heidän pitää muuttua.”

Muutos ei ole Marikalle itseisarvo.

”Mutta jos haluaa muuttua, niin ainoa syy on se, että olisi enemmän sovussa itsensä ja muiden kanssa.”

Marika pyrkii keskittymään omassa elämässään kiitollisuuteen sen sijaan, että hän näkisi vain vastoinkäymiset ja negatiiviset asiat.

”Ystävällisyys on tärkein työkalumme”

Usein naiset voivat huonosti, koska arvostelevat itseään. Armollisuus itseä ja muita kohtaan toistuu Marikan puheessa usein. Hän uskoo, että meidän kaikkien ytimessämme on hyvyyttä. Elämä vain usein peittää pinnan karikkeella. Kun turhat asiat putsataan pois, olemme sinut itsemme ja ympäristömme kanssa.

”Uskon, että olemme paljon enemmän kuin mitä luulemme olevamme. Minulla on ehdoton usko siihen, että tihkumme rakkautta. Meille tulee paha olo, jos olemme ilkeitä toisillemme. Huono käytös kumpuaa huonosta olosta sisällämme. Ja ystävällisyys on ehkä tärkein työkalumme tulevaisuudessa.”

Marika on tehnyt koko elämänsä työtä, jota rakastaa intohimoisesti – eikä hän aio jäädä eläkkeelle. Koko kysymys on hänen mielestään absurdi.

”Nuoremmat sanovat minulle lohduttavasti, että ikä on vain numero. Mikä vika on kuusikymppisessä? Jos joku hokee minulle koko ajan, että ikä on vain numero, niin hänellä on ongelma sen kanssa. Minulla ei ole”, Marika Borg sanoo, ja painottaa:

”Ikä on saavutus.”

Kuvat: Milka Alanen

Juttu on julkaistu Eevan numerossa 10/2017.

Lue lisää:

Työ kuormittaa aivoja yhä enemmän –  näin vähennät stressiä

Maaret Kallio: ”Aikamme suosii superihmisiä, jollaisia ei ole olemassakaan”

Näit muokkaat ajatuksiasi ja voit paremmin


Huomioithan, että kaikki lehtitilauksiin liittyvät asiat hoituvat vain www.a-lehdet.fi/asiakaspalvelu
kautta tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen asiakaspalvelu@a-lehdet.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Edellinen artikkeliSeuraava artikkeli