Kirjailija Hannu Mäkelä sanoutuu muistelmiensa viidennessä ja viimeisessä osassa Muistan – Vapaus (Tammi) irti vakituisesta työstään Otavalla ja totuttelee epävarmuuteen vapaana kirjailijana. Toimeentulosta ei ole takuita, ja muutenkin elämä on ajelehtivaa. Viina maistuu ja mieli vajoaa pimeään. Masennus ajaa lopulta itsemurhayritykseen.
Raitistumisen kautta kirjailija pääsee raiteilleen, ja myös laadukasta tekstiä alkaa syntyä.
Avioliittojaan Mäkelä ei kirjassa käsittele. Elämänkumppaneista mainitaan lähinnä sivulauseissa. Suomen knausgårdiksi Mäkelästä ei siis ole.
Lukijasta muistelmat tuntuisivat rehellisemmiltä, jos naisistakin kirjoitettaisiin, vaikka nimiä mainitsematta. Onhan heillä ollut vaikutuksensa kirjailijan elämään.
Arvio löytyy Eevan numerosta 1/2017.
