Gynekologi, opettele kohtaamaan asiakkaasi paremmin
Kolumnit
Gynekologi, opettele kohtaamaan asiakkaasi paremmin
Naiset kokevat gynekologin vastaanotolla usein kipua, häpeää tai jopa pelkoa, kertoo eeva.fin kysely. Ei pitäisi. Tajusin tämän tosissani vasta uuden lääkärini käsittelyssä, kirjoittaa Mari Paalosalo-Jussinmäki.
Teksti
|
Kuvat
Julkaistu 5.1.2023

Makasin tutkimuspöydällä jalat jalustimissa, tuijotin kattoon ja jännitin. Olin uuden gynekologin vastaanotolla, ja me kaikki kohdulliset tiedämme, miten vaikeaa hyvän gynen löytäminen on. Minun oli ollut pakko etsiä uusi, koska lääkäri, jolla kävin vuosia, melkein vuosikymmeniä, jäi eläkkeelle.

Olin valinnut keski-ikäisen naisen (tietysti), joka kertoi esittelytekstissään olevansa erikoistunut raskauden ehkäisyyn ja vaihdevuosi-ikäisten naisten hyvinvointiin. Hänellä oli vapaita aikoja, mutta ei liikaa – ystävä vinkkasi, että pitkä vapaiden aikojen lista oli huono merkki.

Nyt nökötin pöydällä peppu paljaana ja toivoin tehneeni hyvän valinnan.

Paljon kivuliaampia lääkärikäyntejä minusta ovat olleet esimerkiksi ne, kun polviini on ruiskutettu natriumhyaluronaattia.

GYNEKOLOGISIIN TUTKIMUKSIIN liittyy paljon traumoja. Naisten enemmistölle tutkimukset aiheuttavat kipuja, eikä moni lääkäri tunnu ymmärtävän sitä. Minäkään en ollut ajatellut koko asiaa ennen kuin luin eeva.fin kyselystä.

Useinhan lääkärillä sitä paitsi sattuu.

Paljon kivuliaampia lääkärikäyntejä minusta ovat olleet esimerkiksi ne, kun nivelrikkoisiin polviini on ruiskutettu natriumhyaluronaattia, tai se yksi erityisen hankala juurihoito. Kyllähän nyt ihmisen vähän kipua pitää kestää!

Entinen gynekologini oli suorapuheinen nainen, jonka käsissä tunsin olevani turvassa sellaisella reippaalla hoidetaas tämä nyt alta pois -tavalla. Hän oli noin kuusi miljoonaa kertaa mukavampi kuin se muinainen mieslääkäri, joka runnoi vatsaani ja tiuski, kun en pystynyt rentoutumaan.

Kun ensin puhuu kaverien kanssa, on ehkä helpompi puhua myös vastaanotolla.

UUSI LÄÄKÄRI ALOITTI kysymällä, ovatko tutkimukset yleensä aiheuttaneet minulle kipuja. Hän tarjosi kivunlievitystä sen hankalimman näytepalan ottoa varten ja kertoi koko ajan, mitä tekee seuraavaksi.

Olin niin kiitollinen, että alkoi melkein itkettää.

Ihmettelin reaktiotani. En kanna mukanani teemaan liittyviä traumoja tai ole millään tavalla erityistapaus. Vuosittainen gynekäyntini ei ole ollut minulle painajainen, vain epämukava ja vähän kivulias velvollisuus.

Tajusin, että polven ja vulvan välillä on ero. Gynekologi tunkeutuu paljon intiimimmälle alueelle kuin fysiatri tai hammaslääkäri. Ja jos kyse on sairaan kohdan parantamisesta, kipu tuo mukanaan jotain hyvää. Gynekologi tekee useimmiten vain tutkimuksen, ei paranna.

Sitä paitsi ainakaan minun kaveripiirissäni ei ole juuri puhuttu gynekologeista tai siitä, miltä siellä tuntuu. Pitäisi puhua. Kun ensin puhuu kaverien kanssa, on ehkä helpompi puhua myös vastaanotolla.

Tiuskivien ja runnovien muinaislääkärien aika on joka tapauksessa ohi. Meidän asiakkaiden pitää uskaltaa vaatia parempaa, ja lääkärien pitää pystyä parempaan.

Kommentoi +