Olen vähän neuroottinen, moni sanoo ja tarkistaa kahvinkeittimen virtanapin vielä kerran.

Arkikielessä neuroottisuudesta puhutaan usein, kun joku huolehtii asioista enemmän kuin on tarpeen ja silloinkin, kun todellista vaaraa ei ole. Piirre voi näkyä sairauden pelkona, liiallisena murehtimisena tai tarkisteluna.

”Neuroottista pelkoa voi olla myös se, että pelkää kumppanin pettävän, vaikka siihen ei viittaa mikään”, psykiatri ja psykoterapeutti Heli Paatero sanoo.

Neuroottisiksi häiriöiksi luetaan esimerkiksi pelko-, ahdistus- ja pakko-oireet.

”Ihminen saattaa vaikka pelätä, että kirjoittaa törkeyksiä työsähköpostiin, ja hänelle tulee hirveä tarve tarkistaa viestinsä”, Paatero sanoo.

Psykologi ja psykoterapeutti Tarja Nummelinin mukaan neuroottisia ihmisiä yhdistää usein vaikeus elää nykyhetkessä, sillä he ovat kovia murehtimaan tulevaa ja vatvomaan mennyttä.

”Heidän on vaikea rentoutua. Jos huolehtiminen on ylenpalttista, voidaan puhua jonkinlaisesta ahdistuneisuushäiriöstä”, Nummelin sanoo.

On normaalia ahdistua, kun elämässä on kriisi, muutos tai epäselvä tilanne. Neuroottisesta ahdistuksesta puhutaan silloin, kun ahdistaa, vaikka asiat ovat hyvin.

Nummelinin mukaan perimästä voi saada alttiuden huolehtimiseen, mutta myös kasvuympäristö ja kokemukset vaikuttavat. Paateron mukaan on melko tavallista, että huolehtijan äiti ollut huolehtija ja sairauspelkoisen äiti sairauspelkoinen.

Neuroottisuuteen ja murehtimiseen taipuvaiset reagoivat usein herkästi stressiin, varautuvat asioihin etukäteen, etsivät virheitä itsestään ja murehtivat, mitä muut heistä ajattelevat. He saattavat olla myös herkkiä aistimaan kehonsa muutoksia ja muiden tunteita.

”Heidän on usein vaikeaa hyväksyä epätäydellisyyttä ja virheitä”, Nummelin kuvailee.

Vaikka ahdistus olisi voimakasta, se ei välttämättä näy ulospäin mitenkään.

”Moni sanoo terapiassa, että on tosi taitava näyttelijä. Kukaan ei tajua, miten ahdistuneeksi hän tuntee olonsa.”

Liiallista murehtiminen on, jos se haittaa arkea. Ammattiavun puoleen kannattaa kääntyä, jos voimakas ahdistus hallitsee päiviä ja vaivaa silloinkin, kun kaikki on hyvin.

Terapia voi auttaa tunnistamaan omia tarpeita ja poistamaan elämästä turhaa huolta aiheuttavia asioita. Se voi olla muista huolta kantaville murehtijoille hankalaa.

”Moni mukautuu toisten tarpeisiin ja ajattelee, että omien tunteiden huomioiminen on itsekästä. Mutta juuri niin pitäisi kyetä elämään”, Nummelin sanoo.

Tärkeintä on tunnistaa murehtimistaipumuksensa ja puhua jollekin huolistaan. Kun ymmärtää käytöksensä syitä, on mahdollisuus valita toisin.

”Tärkeää on keskeyttää toiminta, joka ruokkii huolta. Jos huoliajatuksia tulee aina illalla yksin kotona, vireen voi kääntää vaikka kuuntelemalla itseä miellyttävää musiikkia”, Heli Paatero sanoo.

Pienikin stressi voi nostaa nopeasti murehtijan vireystilaa. Tarja Nummelin kannustaa siksi neuroottisuuteen taipuvaisia nukkumaan riittävästi, syömään ja liikkumaan säännöllisesti ja pitämään huolta siitä, että arjessa on tarpeeksi luppoaikaa.

”Moni sanoo, että on ihan uudesti syntynyt, kun on alkanut nukkua pidempiä yöunia.”

Heli Paateron mukaan murehtija hyötyy usein siitä, että rakentaa arkensa turvalliseksi ja mahdollisimman stressittömäksi. Jos huomaa, että uutisvirta ruokkii huolta, sen seuraamista voi rajoittaa.

”Kannattaa miettiä, mikä on itselle paras tapa pysyä kärryillä maailman tapahtumista. Jos pelkää, että lapselle sattuu jotain liikenteessä, ei kannata lukea kolariuutisia.”

Kun stressi ei nosta kierroksia, on helpompi suunnata huomio murheista johonkin muuhun.

Rauhoittumisessa voi auttaa jooga, pilates tai asahi.

”Kun keskittyy kehoon, on helpompi päästää irti muusta”, Paatero sanoo.

Neuroottiset ihmiset ovat usein hyvin tietoisia itsestään, mutta se ei ole vain huono asia. Nummelinin mukaan korostunut itsetietoisuus tarkoittaa usein myös taitoa reflektoida omia ja toisten tunteita.

”Se on tunneälyn kehittämisen avain. Murehtijat ovat usein äärimmäisen lahjakkaita sosiaalisissa suhteissa. He pystyvät asettumaan toisten asemaan, mutta saattavat ylikuormittua siitä.”

Huolestuneisuuteen taipuvaiset ovat usein myös luotettavia vastuunkantajia, jotka perehtyvät asioihin huolellisesti eivätkä hätiköi. Murehtiminen on vain yksi puoli.

”Moni toteuttaa unelmiaan ja voittaa itsensä kerta toisensa jälkeen, vaikka pelkää pahinta. Se on osoitus siitä, että monet tekemisen esteet ovat voitettavissa olevia mielen esteitä.”

Heli Paateron mukaan huolehtimisesta ja tarkkuudesta voi olla hyötyä työpaikalla.

”He voivat olla tosi arvostettuja työntekijöitä. Hintana voi olla kuormittuminen vapaa-ajalla”, Paatero sanoo.

Palautumisessa voi auttaa esimerkiksi se, että kirjoittaa murheet ylös ja pohtii, mitä niille voi tehdä vai voiko mitään. Joillekin toimii päivittäinen huolihetki.

Vastapainoksi huomio kannattaa kiinnittää välillä johonkin ihan muuhun: lähteä kävelylle, kokeilla uutta reseptiä tai tehdä jotakin keskittymistä vaativaa.

”Usein auttaa se, että tekee jotain, mikä aktivoi aivoja ja sitoo mieltä, kuten käsitöitä”, Paatero sanoo.

Jos on herkkä huomaamaan uhkia, ahdistuksesta tulee helposti itseään ruokkiva noidankehä.

”Joillakin tuntuu olevan kiintiömurhe eli aina jotakin murehdittavaa”, Heli Paatero sanoo.

Tasapainoisesti murheisiin suhtautuva miettii huolen herätessä riskit läpi ja tekee niille jotain, jos se on tarpeen. Sen jälkeen hän pystyy siirtymään eteenpäin.

”Neuroottisuuteen liittyy se, että vaikka on tehnyt arvion riskeistä, ei luota siihen. Jotkut ovat oppineet, että jos jokin voi mennä pieleen, se menee pieleen”, Paatero sanoo.

Ikävään kokemukseen jumiutumista voi estää hallittu altistus.

”Jos on vaikka joutunut uhkailun kohteeksi pimeällä, kannattaa pian liikkua illalla turvallisen kaveriporukan kanssa. Niin huonon kokemuksen rinnalle tulee hyvä kokemus”, Paatero sanoo.

Huolehtimistaipumus voi heijastua myös ihmissuhteisiin. Jos murehtijan on vaikea luottaa muihin tai hän kantaa liikaa murhetta heidän pärjäämisestään, hän saattaa huolen varjolla kontrolloida toisia. Parisuhteessa kumppanin fyysinen läheisyys tai rauhoittavat sanat voivat auttaa.

”Huolen mitätöinti herättää häpeää, mutta hyväksyvä suhtautuminen tukee rauhoittumista.”

Tarja Nummelin kehottaa murehtijoita kyseenalaistamaan pelkojaan. Pahinta on vetäytyä kaikista ihmiskontakteista, koska pelkää aina pahinta. Silloin omat vääristyneet ajatukset saavat vain enemmän vettä myllyyn.

Nummelinista on tärkeää muistaa ja hyväksyä, että epävarmuus kuuluu lähtökohtaisesti elämään. Sitä vastaan on mahdotonta taistella.

Vaikka huoliajatukset tuntuisivat realistisilta, ne eivät välttämättä vastaa todellisuutta.

”Itseltään voi kysyä, ovatko asiat oikeasti näin. Ajatuksia voi vaikka kirjoittaa ylös ja analysoida sitten, ovatko ne totta.”

Juttu on julkaistu Kauneus ja Terveys -lehdessä 5/2023.