Eron jälkeen ystävät jaetaan siinä missä pussilakanatkin
Kolumnit
Eron jälkeen ystävät jaetaan siinä missä pussilakanatkin
Ero järkytti ystäväpiirin ja vaati uudenlaisia ohjeita: saako exälle enää olla ystävällinen, pohtii Trendin kolumnisti Laura Friman.
Teksti

Kuvat

Julkaistu 9.4.2020
Trendi

Sanna, Heikki ja Niko sulle. Oona, Ville ja Sonja mulle.

Eron jälkeen kodissa kuin kodissa käydään ihmiskauppaa, jossa eivät liiku eurot vaan kovempi valuutta: tunteet. Ystävät laitetaan jakoon siinä missä pussilakanatkin. Asianomaisilla ei ole jakolaskuista aavistustakaan.

Kun kävin tätä neuvottelua ex-puolisoni kanssa, olin avokätisellä päällä. Miehillä on tilastollisestikin vähemmän ystäviä ja tilitysseuraa. Pitäköön, kenet lystää.

Minä hävisin ystävyyspelissä kuitenkin tärkeimmän: hänet. Vaikka erosimme sulassa sovussa, idyllinen visioni syvällisestä ystävyydestä ei toteutunut – ainakaan vielä.

Ulkopuolisille ero on usein sokki, sillä valta­osa meistä on lahjakkaita esittämään iloisia suhteen viime metreilläkin.

Kaveripiirimme oli yhtäkkiä kaaoksessa. ”Ihan kuin mun lempibändi ois hajonnut!” ystävämme parahti, kun kuuli erosta.

Eronneiden ystävät kaipaavat ohjekirjaa, jonka mukaan käyttäytyä. Kun ex-puolisoni ilmestyi tupaantuliaisiimme uuden tyttöystävänsä kanssa, puolet vieraista meinasi tukehtua kakkuun. Mitä teen? Saanko olla exälle ystävällinen? Saanko olla nyxälle ystävällinen? Saanko viitata siihen yhteiseen festarireissuun kahdeksan vuotta sitten? Kenet häivytän tarinasta?

Kun sitten sain tupaantuliaiskutsun entiseen kotiini juhlistamaan exäni uutta avoliittoa, jätin sairaalloisesta uteliaisuudestani huolimatta menemättä. Ajattelin, että ihmiset eivät kehtaisi kehua uusiksi sisustettua kotia ja skoolata exäni uudelle elämälle, jos olisin paikalla. En halunnut, että asunnon uudella emännällä olisi olo, että olin paikalla päsmäröimässä. Se saattoi olla ensimmäinen ja viimeinen jalo tekoni koskaan, mutta olen siitä salaa ylpeä.

Sitten tulee uusi rakkaus, ja aloittaa uuden luvun ja tasaa tilastot. Jos ero on verottanut ystäväpankkia, nyt sitä täytetään.

Kun tuore kumppani esittelee lähipiirilleen, laitetaan tavallista enemmän ripsaria ja ollaan tavallista kiinnostuneempia mistä tahansa, mistä mielitietyn ystävät puhuvat. Ai, olet farmaseutti! Tämäpä sattui, olenkin aina ollut mitä kiinnostunein juuri farmakologiasta! Mikä oikeastaan on ibuprofeenin ja parasetamolin ero? Kaikenlainen ristikkäiskiintymys on nimittäin uuden suhteen tärkeää liimaa. Siksi läträsin tuolla liimalla koko viime vuoden. Olin kuukausitolkulla se ärsyttävä tyyppi, joka roudasi uuden poikaystävänsä kaikkialle: tyttöjen illalliselle, työpaikan kesäjuhliin, you name it.

Koska en ole enää teini, tiedostin meidän olevan yksi niitä huvittavan symbioottisia pareja, jotka ovat yhtä aikaa hellyttäviä ja suunnattoman rasittavia. Mutta koska rakastuminen taannuttaa takaisin teiniyteen, en piitannut pätkääkään. Tärkeintä oli esitellä poikaystävälleni koko maailmani ja toisinpäin.

Jokainen tietää sen kuumottavan tunteen, kun odottaa, mitä ystävät sanovat uudesta kumppanista. Kunpa ne rakastuisivat melkein yhtä tulisesti kuin minä! Ilman ystävien hyväksyntää mikään ei nimittäin tunnu miltään. Siksi vaalin tätä ystäväni viestiä vuoden romanttisimpana: ”No on se kyllä ihana!!”

Juttu on julkaistu aiemmin Trendissä.

Kommentoi +