Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän minulla on jyrkkiä mielipiteitä. Jos elän kahdeksankymppiseksi, niitä on todennäköisesti jäljellä tasan yksi ja sekin liittyy villasukkiin (en matkusta ilman niitä).

Mielipiteet ovat sesonkituotteita. Niiden kuuluukin vaihtua sitä mukaa kun tieto lisääntyy ja viisaus kasaantuu. Väärään mielipiteeseen takertuminen on yhtä kaunista ja käytännöllistä kuin ahtautuminen rippijuhlamekkoon kolmekymmentä kiloa myöhemmin.

Itse yritän nykyisin muuttaa mieltäni vähintään kerran viikossa. Useimmiten en tarvitse takinkääntööni edes tieteellisiä perusteita.

Joku voi nimittää minua tuuliviiriksi, mutta en välitä. Me tuuliviirit olemme joustavia, itsekriittisiä ja avoimia uudelle. Eivät ne ole huonoja ominaisuuksia maailmassa, jossa vanhaan juuttuneet johtajat käynnistävät sotia.

Periaatteista yritän pitää kiinni, vaikka oikeastaanhan ne ovat vain tavallista juhlallisemmin perusteltuja mielipiteitä. Periaatteet koskevat isoja asioita, sellaisia kuin että ihmiset ovat kaikki saman arvoisia. Jotkin periaatteeni ovat varmasti vääriä, mutta toivon pystyväni korjaamaan niitä sitten, kun sen ymmärrän.

Siksi kunnioitan suuresti arkkipiispa Tapio Luomaa. Hän kertoo Eevan haastattelussa muuttaneensa mieltään samaa sukupuolta olevien vihkimisestä ja sanoo, että vihkikaava voisi olla sukupuolineutraali.

Meille muille parisuhteiden yhdenveroisuus on ollut selvää jo kauan, mutta kirkkoa samaa sukupuolta olevien rakkaus on repinyt. Arkkipiispan mielenmuutos on iso asia, josta toivottavasti koituu paljon hyvää heille, joille kirkon asenne on tärkeä.

Minkä suhteen sinä muutit viimeksi mieltäsi? Kysymys on yksi suosikeistani Eevan 20 kysymyksen joukossa. Listan saavat vastattavakseen kaikki Eevan kirjaklubin vieraat. Useimmat tunnustautuvat iloisesti tuuliviireiksi.