
MUOTOILIJA EEVA MELA ja Viisi tähteä -lehden päätoimittaja Eeropekka Rislakki viettävät Helsingin Laaksossa sijaitsevassa ateljeekodissaan kahdeksatta yhteistä joulua.
Juhlapyhinä pöytään katetaan design-laseja ja vintage-astioita. Yhdistelmä on hieman liian runsas Eeropekan makuun mutta Eevan mielestä juuri hyvä.
Perinteisten kalojen lisäksi nautitaan cevicheä ja muita erikoisuuksia, kuten kahdella Michelin-tähdellä ansioituneen ravintola Palacen glögiä ja Sallasta hankitun villiporon vasan kylmäsavukulmapaistia. Pöytään kuuluu myös Tukholman NK-tavaratalosta ostettu leivottu possu, joka saapui kotiin Eeropekan sisaren tuomana ja joka on kestänyt koristeena jo vuosia.
Eeropekan neljä aikuista lasta viettävät joulua tahoillaan, joten aatto on pariskunnalle rauhoittumisen aikaa. Silloin seuraan liittyy muotoilija Ristomatti Ratia, joka on Eevan sydänystävä ja entinen esimies.
Eeva on työskennellyt Ratia Brand Co:n muotoilijana 16 vuotta. Ristomatti tutustutti pariskunnan toisiinsa 2014 ruokaohjelma Hell’s Kitchenin kuvauksissa.
Eeropekka Rislakki ja Eeva Mela menivät naimisiin viime vuonna. Eeva sai Eerolta häälahjaksi norjalaisen taiteilijan Kjell Nupenin teoksen. Ruokailuryhmä on Eero Saarisen.
LUONTO ON LÄHELLÄ Eevan ja Eeropekan asuntoa, vaikka se sijaitsee aivan kaupunkia halkovan Mannerheimintien kupeessa. Kaksikerroksisen ateljeekodin alakerrassa ovat olohuone ja avokeittiö, yläkerrassa makuuhuone ja vierashuone. Kaikki ikkunat avautuvat vehreään, noin kymmenen kilometrin pituiseen Keskuspuistoon.
”Täällä pääsee suorastaan Kolin tunnelmaan, kun katsoo ulos honkametsään. Sisällä taas ihaillaan taidetta”, Eeva luonnehtii.
Valtavasta taiteen määrästä ja eri tyylisuunnista huolimatta kodin tunnelma on rauhallinen. Molempien sydämenasiat on huomioitu kokonaisuudessa. Eeropekan jo 1980-luvun puolivälissä alkanut rakkaus venäläiseen nykytaiteeseen näkyy vahvasti, samoin Eevan design ja kädentaito.
”Olisi outoa ajatella, että koti pitäisi tehdä kerralla valmiiksi. Koti kalusteineen ja taideteoksineen on prosessi, joka jatkuu toivottavasti ikuisesti. Sisustuksessa annamme tilaa toisillemme. Tätä kotia ei voi todellakaan kutsua minimalistiseksi, oikeampi termi lienee maksimalistinen”, Eeropekka sanoo.eropekka ja Eeva saavat nauttia myös isommasta perhejoulusta. Aaton jälkeen he vierailevat Turussa Eevan kaksoissisaren Marian luona.
EEVAN JA EEROPEKAN koti sijaitsee kerrostalossa, jota kutsutaan Naistentaloksi. Sen rakennutti sotien jälkeen 1950–1953 Suomen Naisten Huoltosäätiö, joka perustettiin jatkamaan Lotta Svärd -järjestön työtä.
Talo rakennettiin lotille, sotaleskille ja yksinhuoltajaäideille siten, että osa siitä oli muunnettavissa sotasairaalaksi. Talo on erityinen myös valtavan kokonsa puolesta, rappuja riittää N-kirjaimeen saakka.
Eeropekan äiti asui talossa aikoinaan, ja poika kiinnostui tutun rakennuksen viidestä uniikista ateljeeasunnosta. 2009 hän päätti tehdä niistä ostotarjouksia. Yksikään ei ollut silloin julkisessa myynnissä.
”Soitin omistajille ja sanoin, että et ehkä tiedä olevasi myymässä, mutta minä olisin ostamassa”, Eeropekka kertoo.
YKSI OMISTAJISTA tarttui 48 tuntia voimassa olleeseen ostotarjoukseen, ja Eeropekka sai hankittua todellisen taiteilijakodin. Asunnon entisiin asukkaisiin lukeutuu muun muassa muusikko Remu Aaltonen.
Eeropekan ja Eevan makuuhuone yläkerrassa on toteutettu Remun rakennuttaman saunan tilalle. Yläkerrassa sijaitsee myös seuraava sisustusprojekti, vierashuone.
Silloin se lakkaa olemasta Eevan kuoseista toteutettujen vaatteiden varastona. Täyttä on myös alakerran vaatehuoneessa, jolle Eeva on antanut leikkimielisen nimen kuolinpesä.
KODIN SISUSTUKSESSA on monia tärkeitä muistoja. Erityisen rakas on norjalaistaiteilija Kjell Nupenin sininen teos Eero Saarisen suunnitteleman ruokailuryhmän takana. Eeva sai teoksen Eeropekalta häälahjaksi viime vuonna.
”Työskentelemme molemmat pääasiassa ruokapöydän ääressä, joten nykyisin meillä on työpaikkaromanssi”, pariskunta summaa.
Ja pian pöydän ääressä vietetään joulua. Silloin tunnelmaa tuovat kynttilät ja joulumusiikki – mutta ei surullinen vaan mukavat, kevyet ja ilahduttavat laulut.
Juttu on julkaistu Eevassa 12/2022