PURJEHDIN KUUDETTA KESÄÄ PURJEVENEELLÄ, jonka omistan puoliksi kaverini kanssa. Veneruokailussa on haasteensa jääkaapin pienen koon takia. Siksi suosin helppoja reseptejä, pastaa, säilykkeitä ja monikäyttöisiä aineksia. Saatan keittää kerralla kilon perunoita, koska ne säilyvät hyvin ja niitä voi käyttää monin tavoin.

Perunaa on myös vegaanisessa välipalaleivässäni. Resepti on yksinkertainen, mutta leipä maistuu herkulliselta ulkoilmassa veneen kannella – niin kuin moni muukin ruoka. Varsinkin merilevätahna on siinä todella hyvää. Nautin leivän esimerkiksi pitkän purjehduksen jälkeen alkoholittoman oluen kanssa.

Kun toinen käsi on kiinni ohjauspinnassa, aurinko paistaa ja tuulee sopivasti, en tiedä parempaa. Yhdistelmä on suorastaan euforinen.

Olen ollut vegaani seitsemän vuotta. Olin potenut tehotuotantoahdistusta jo pitkään, ja lopullinen sytyke oli Berliinin-lomalla katsomani dokumentti lihatuotannosta. Päätimme puolisoni kanssa kokeilla syödä viikon vegaanisesti. Kokeilu jäi pysyväksi, enkä ole syönyt lihaa sen jälkeen.

En noudata ruokavaliota sataprosenttisesti vaan saatan syödä työreissuilla maitotuotteita, jos kasviperäistä vaihtoehtoa ei ole tarjolla. Se ei ole niin vakavaa.

Vegaaninen ruokavalio on auttanut pitämään painon kurissa, sillä sen antimilla on vaikea syödä itseään ähkyyn. Vegaanisen aterian jälkeen olo on energinen toisin kuin jonkin juustokermalautasellisen. Eläinkunnan tuotteissa on toki ihan oma makunsa, jota ei voi jäljitellä. Olen joutunut luopumaan siitä, mutta se ei haittaa. Elämä on luopumista, ja vaihtelu virkistää.

RUUANLAITTO ON minulle terapeuttisen rentouttava ja nollaava harrastus. Näyttelijän työ on ajattelua ja asioiden vatvomista, ja olen lopulta aina muiden armoilla. Ruokaa laittaessa saan päättää kaikesta itse. Minusta ihmisen on myös hyvä tehdä jotain käsillään. En ole piirtäjä, nikkaroija enkä kutoja, joten kokkaaminen on minun käsityöni.

Tykkään pilkkoa raaka-aineita, marinoida ja pikkelöidä ajan kanssa sekä sekoittaa kastikkeita. Leivon mielelläni myös leipää. Lisäksi ajattelen ruuanlaittoa paljon ja luen keittokirjoja huvikseni. Voin käyttää aterian suunnitteluun helposti viisi tuntia ja sen laittamiseen puolesta tunnista neljään.

Vegaanius on laajentanut kokkailujani. Sovellan reseptejä uudella tavalla ja teen vanhoista hyvistä annoksista vegaanisia versioita. Käytän aiempaa enemmän mausteita ja runsaasti palkokasveja, kuten punaisia linssejä ja valkoisia papuja. Tofua ja soijarouhetta kuluu paljon.

Seitsemässä vuodessa kasvipohjaisten raaka-­aineiden­ tarjonta on moninkertaistunut. Nykyään löytää myös hyviä vegaanisia puolivalmisteita, jos haluaa kokata jotain nopeaa.

LAITAN RUOKAA joka päivä kerran tai kaksi. Perheessäni ei syödä valmisruokia, emmekä omista mikroaaltouunia. Varsinkin nyt, kun meillä on puolivuotias lapsi, olen perheen pääkokki – tai oikeastaan hotellinjohtaja, joka yrittää ennakoida asiakkaiden toiveet.

Teen usein aasialaisen keittiön riisipohjaisia ruokia, koska niissä käytetään paljon kookosmaitoa eikä lihattomuus ole ongelma. Laittaessani jotain ensi kertaa olen uskollinen reseptille, mutta sen jälkeen muistelen ja sovellan. Kokkausotteeni on rento ja robusti. Siksi teen lähes kaikki ruuat vokkipannussa, jossa ainekset pysyvät hyvin korkeiden laitojen ansiosta.

Yksi parhaita ruokamuistojani on herkullinen raakalasagne upeassa Teresa Carles -kasvisravintolassa Barcelonassa. Raikkaassa annoksessa oli kesäkurpitsaa ja mahtavan makuista pähkinäistä kastiketta.

Olen pastojen ystävä ja minua houkuttaisi oppia valmistamaan tuorepastaa ilman kananmunaa. Olen kokeillut sitä pari kertaa pastakoneellani, mutta taikina on jäänyt vähän klöntsäiseksi. Kananmunan puute ei sinänsä ole ongelma, mutta taikinan rakenteesta tulee erilainen. Sen salaisuus pitää selvittää.

Juttu on julkaistu Eevassa 07/2023.