Palautumiskeino: Rentoudun lukemalla kirjaa. Pyhitin vuoden vaihteessa kuukauden lukemiselle, sillä olin nääntynyt työntäyteisestä syksystä. Olin reissannut kirjailijavierailuilla ristiin rastiin Suomea. Saan paljon iloa ihmisten tapaamisista, mutta ne myös vievät energiaa. Ruuhkavuosien aikaan perheenäitinä minulla ei ollut mahdollisuutta ottaa lepohetkiä. Nykyään, kun elelen kaksin kissani kanssa, voin järjestää vapaammin aikatauluni.

Kosmetiikka: Tilaan Kreetalla asuvan suomalaisen Merja Tuominen Gialitakin kautta tuoretta oliiviöljyä, joka tuotetaan pienillä kreetalaisilla oliivitarhoilla. Ruuanlaiton lisäksi käytän sitä kuivien kinttujeni rasvaamiseen. En ole koskaan ollut innokas kosmetiikan kuluttaja. Oliiviöljy on tärkein kauneudenhoitotuotteeni.

Muisto: Olen sen verran vanha, että minulla on monia muistoja selviytymisestä. Ne antavat voimaa vastoinkäymisten edessä ja uskoa siihen, että asiat ratkeavat jälleen. Elinkustannusten noustessa olen muistellut 90-luvun lamaa. Se oli kovaa ja ahdistavaa aikaa monelle, minullekin. Minut irtisanottiin kuukausipalkkaisesta toimittajan työstä. Siitäkin selvittiin.

Kaupunki: Historiafriikkinä rakastan pieniä kaupunkeja erityisesti Suomen länsirannikolla. Kristiinankaupunki, Kaskinen, Pietarsaari ja Kokkola ovat kaikki viehkoja vierailukohteita. Pienissä kaupungeissa historia kävelee vastaan joka kadunkulmassa.

Ihmiset: Kollegani antavat minulle voimaa ja ymmärtävät minua. Kuulun naistoimittajien porukkaan, joka on tavannut toisiaan jo yli 20 vuotta kerran kuussa. Kokoonnumme yhteen aamiaiselle Amurin Helmi -kahvilaan Tampereella ja käymme läpi kuulumiskierroksen. Porukastamme on kuollut kaksi. Olemme akreditoineet muutaman nuoremman kollegan joukkoomme, jotta perinne jatkuisi.

Tauko: Nukun iltapäivisin puolentoista tunnin päiväunet. Tällä konstilla työpäivästäni tulee kaksiosainen – ja jaksan iltapäivän työrupeaman hyvin. Teen melko pitkiä työpäiviä: aloitan aamulla viimeistään kahdeksalta, ja lopetan työt puoliyhdeksän uutisiin. Useimmiten työskentelen myös viikonloppuisin.

Vaate: Minulla on aina jalassani villasukat. Omistan villasukkakokoelman, sillä saan niitä usein kirjailijavierailuilla lahjaksi. Jotkut sukat ovat niin hienoja, etten käytä niitä, vaan ainoastaan katselen. Yhdet polvipituiset villasukat ovat kuin taideteos. Varsissa komeilee pompuloita, sydämiä, ornamentteja, havunoksia, jääpuikkoja, pingviinejä, luistimia ja lumiukkoja. Ei sellaisia raaski vetää jalkaan!

Ruoka: Teen ruokaostokseni pääsääntöisesti kahden viikon välein Reko-lähitorilla Tampereella. Minusta tuntuu hyvältä, kun raha menee suoraan tiukoilla oleville maanviljelijöille. Arvostan myös sitä, että ruoka kananmunista kasviksiin on tuoretta ja lähellä tuotettua.

Rentoutumispaikka: Saunassa rentoutuvat sekä mieleni että kehoni. En halua hurjia löylyjä, vaan lempeän lämpimiä. Kesämökillä kylven puusaunassa, mutta kaupungissa on tyytyminen sähkösaunaan. Nykyään energiansäästösyistä saunon vain kerran viikossa.

Kirja: Luen runoja päivittäin. Runoilija käsittelee kieltä aivan eri tavalla kuin prosaisti. Ihailen sitä, kuinka runoilijat taituroivat kielellä. Viimeksi luin Satu Lepistön erinomaisen Vieraslaji-runokokoelman. Hyvän runouden lukeminen on nautinto.

Kukka: Lempikukkani on vanhanajan viehättävä huonekasvi, tuoksupelargoni. Kun sen lehtiä pöyhii, sormiin tarttuu vieno sitruunainen tuoksu. Uskon, että puisessa omakotitalossani on suotuisa ilma, sillä kasvini rehottavat.

Juttu on julkaistu aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 05/2023.