Tyttö olohuoneen perällä katsoo itsevarmasti suoraan kohti. Kultaiset hiukset hehkuvat mustaa taustaa vasten ja ryöppyävät melkein kuvan reunojen yli.

Toimittaja, tietokirjailija Anna Perhon kodissa katseen vangitsee ensimmäiseksi Johanna Oraksen suuri teos. Asunnon muillekin seinille on nostettu taidetta, joka saa mielikuvituksen laukkaamaan.

”En ole koskaan tykännyt pienestä piiperryksestä, vaan näyttävistä ja vahvoista teoksista. Sellaisista, jotka herättävät tunteita”, Anna Perho sanoo.

Hänen taideinnostuksensa on perua isoäidiltä, tämän kodissa tauluja oli paljon. Ensimmäisen taulunsa Anna hankki nuorena opiskelijana Turun Taidelainaamon kautta. Hän lunasti teoksen pienellä kuukausisummalla kerrallaan.

”Taidehankintoihin suhtaudutaan turhan ylevästi ja varoen. Minulle taulut ovat käyttöesineitä. Jos niihin kyllästyy, ne voi aina myydä eteenpäin. Ja taidelainaamojen kautta tauluja voi saada kotiin pienellä alkupääomalla.”

Anna Perho asuu Helsingin Punavuoressa puolisonsa Sami Tenkasen kanssa. Perheen nuorin poika Atte muutti kotoa vastikään, esikoinen Kristian elää jo omillaan.

Sataneliöinen, neljän huoneen asunto vanhassa jugendtalossa on täydellinen vastakohta perheen edelliselle kodille, Lohjalla sijainneelle omakotitalolle. Suomen suosituin puutalomalli oli sisustettu skandinaavisen vaalein sävyin.

”Tästä kodista alkoi heti muodostua värikkäämpi. On jo sillä rajalla, karkaako koko juttu käsistä. Meillä on yhdessä tilassa niin paljon tavaroita ja eri sävyjä.”

Punaisen keittiön kulmassa pilkottaa erkkerisyvennys, jossa on isokuvioiset oranssit tapetit. Olohuonetta hallitsevat kattoon asti ulottuvat mustat kirjahyllyt, jotka Anna ja Sami teettivät tutulla puusepällä.

Valoa tilaan tuo entisestä kodista tuotu valkoinen nahkasohva.

”Ihailen sisustajia, joilla on rohkeutta yhdistellä eri tyylejä ja saada runsaskin koti näyttämään harmoniselta. Kodin pitäisi kertoa ennen kaikkea asukkaistaan eikä pyrkiä kopioimaan ja miellyttämään muita.”

Anna Perho inspiroituu sisustuslehdistä, -kirjoista ja -ohjelmista. Nettihuutokaupat ovat hänen uusin intohimonsa. Viimeksi Anna löysi ruokapöydän ja Fritz Hansenin huonokuntoiset Seiska-tuolit, jotka hän kunnosti.

”En haluaisi ostaa enää mitään uutta, sillä kaiken saa nykyään käytettynä. Kodissa voi näkyä elämä, sillä olemme itsekin suurpiirteisiä ja huolettomia asukkaita. En jaksa stressata jokaisesta naarmusta tai kolhusta.”

Puolisolla on samanlainen sisustusmaku kuin Annalla, mutta toisinaan hankinnat tulevat hänelle yllätyksenä.

”Samin yleisin kommentti on, että enpä tiennytkään, että tarvitsimme tällaisen huonekalun.”

Punavuoren rauhallisuus on yllättänyt: 1920-luvulla rakennetun kivitalon paksut seinät vaimentavat tehokkaasti liikenteen melua. Vaikka perhe on asunut kaupungissa jo nelisen vuotta, asumismuoto tuntuu Annasta yhä eksoottiselta. Lapsuutensa hän vietti maatalossa Ypäjällä.

”Sydämessäni läikähtää, kun näen pellonlaidalla vanhan tilan, mutta Helsingin keskustaan muuttaminen oli ollut pitkään unelmani. Kun astuin tähän asuntoon ensimmäisen kerran, tiesin tulleeni kotiin.”

Korkeita huoneita kehystävät leveät, pyöristetyt kattolistat ja koristeelliset ruutuikkunat.

”Vanhoissa taloissa näkyy käsityön arvostus. Ennen ei tehty kompromisseja, vaan luotiin kauniita ja kestäviä koteja. Talon historia kiehtoo minua. Haluaisin selvittää, keitä tässä on asunut.”

Freelancerina työskentelevällä Annalla on kotona oma työhuone.

”Nautin siitä, että saan olla kotona itsekseni. Työni on niin sosiaalista, että tarvitsen vastapainoksi paljon yksinoloa. Vapaa-aikana on toki kiva kutsua ystäviä syömään.”

Anna Perho siirtää tieltään ylimääräistä ruokapöytää. Huonekalu odottaa uutta omistajaa, mutta Anna ei ole ehtinyt ilmoittaa sitä myyntiin.

”En usko, että kotimme tulee koskaan valmiiksi. Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Kodin kuuluu kasvaa ja muuttua hiljalleen asukkaidensa näköiseksi.”

Artikkeli on julkaistu Eevassa 2/2022.

Lue myös: Helena Ahti-Hallberg esittelee vitivalkoisen kotinsa: ”Vanhassa talossa ja liitossa on paljon samaa”