Ihminen: Mieheni on paras ystäväni. Hän aina hyväntuulinen ja kannustava, vaikka olen Sikke Sumarin haastattelua lainatakseni hankala vaimo. Hyvän suhteen merkki on se, että nauramme paljon ja samoille jutuille.

Muisto: En ole nostalgikko. Se, mikä oli, meni. Nyt jännitän, pääseekö kesällä festareille. Niiltä on järjetön kasa ihania, huolettomia muistoja, joita tekisi mieli kerätä lisää.

Leffa: Olen surkea leffaihminen. Katson elokuvia vähän ja unohdan juonet saman tien. En halua katsoa mitään kovin surullista tai dystooppista. Tiedän, että maailma on paha, eikä sen toistaminen kankaalta rentouta. Taru Sormusten herrasta -trilogia sen sijaan toimii yhä.

Kosmetiikka: Rakastan kosmetiikkaa. Olen käyttänyt jo vuosia kirkkaanpunaista YSL:n Rouge Pur Couture -huulipunaa. Kun laittaa sitä ja aurinkolasit, näyttää maailmannaiselta, vaikka olisi oikeasti Ypäjältä.

Oivallus: Oivallukset ovat ammattini. Yritän löytää vähemmän koluttuja näkökulmia. Välillä turhauttaa ja ajattelen, että kaikki on jo sanottu.

Lähiaikoina olen miettinyt rohkeutta. Miten uskaltaa tehdä asioita, joita haluaa? Yksi hyvä tapa lisätä rohkeutta on oivaltaa, että tunteet eivät voi lopulta estää tekemästä tärkeitä asioita. Avantoon ei ole kiva mennä, mutta menen, koska jälkifiilis on lyömätön.

Tuoksu: Väitän, että hajuaistini on tavallista herkempi. Voisin toimia homekoirana. Lumen alta sulava luonto, puhdas koira ja puu tuoksuvat ihanilta. Käytän aina hajuvettä. Ikisuosikkini on Cliniquen Aromatic Elixir. Tuhlaan tuoksukynttilöihin.

Vaate: Pukeuduin koko viime vuoden Nomen Nescion mustaan merinovillaiseen huppariin. Se on kotiasu, jossa tunnen itseni sivistyneemmäksi kuin pelkässä aamutakissa. Kun lisään korot ja korvikset, olen valmis palaveriin tai juhliin.

Juoma: Juon aamulla niin vahvaa mutterikahvia, että pitää vähän työntää lusikkaa kupissa. Sen jälkeen tuntuu hetken siltä, että pystyn mihin vain.