Jos haluat kuunnella jutun, klikkaa tästä:

Joka syksy Anna Munsterhjelm ja hänen Alvar-poikansa lähtevät ruskaretkelle Lappiin. On kuljettu laavulle, syöty makkarat ja pullat, ihmetelty luontoa. Aiempina vuosina Alvar on matkannut rattaissa tai kantorinkassa – ja aivan ensimmäisenä vuonna vatsassa, viimeisillä raskausviikoilla.

Munsterhjelmilla ei ole autoa eikä puolisoa – esteet, joiden takia moni jättäisi reissun väliin.

”Olen halunnut tehdä paljon paitsi siksi, että tulisin kotona vain hulluksi, mutta myös siksi, että haluan näyttää lapselle, että tykkään näistä asioista.”

Hänestä tarvitaan lisää esimerkkejä siitä, miten lapsen tulon jälkeen voi säilyttää elämässään itselle tärkeät asiat.

”Vanhemmuus näyttäytyy monille liian väsyttävänä. Se suututtaa minua, ja siksi haluan pitää asiasta meteliä.”

Esikoiskirja Ei mitään rajaa on Anna Munsterhjelmille keino vaikuttaa ennen kaikkea siihen, että lapsen saaminen olisi sitä haluaville mahdollista. Tutkimusten mukaan kaksi kolmasosaa lapsettomista haluaisi lapsia.

Ensinnäkin lapsettomuushoitojen saavutettavuus pitäisi olla parempi. Tällä hetkellä niitä tekevät julkisella puolella vain yliopistolliset sairaalat, ja jonot ovat pitkät. Munsterhjelm hankki lapsen yksin IVF-hoitojen avulla.

”Hoidot ovat yksityisellä järkyttävän kalliita, eikä kaikilla ole niihin varaa. Minulle ne maksoivat melkein 20 000 euroa.”

Moni ei myöskään löydä kumppania, vaikka haluaisi. Korkeakoulutetut naiset valuvat isoihin kaupunkeihin, maakunnissa on yksinäisiä miehiä.

”Ratkaisu ei tietenkään ole se, että naisia lähetettäisiin johonkin, vaan pitäisi miettiä, miten kouluissa voitaisiin lisätä tasa-arvoa ja vähentää ammattien sukupuolittuneisuutta. Yksinäisyys lisääntyy – miten ihmiset kohtaisivat enemmän toisiaan?”

lapsiperhe-elämällä on raskaan ja väsyttävän maine – ja sille on tehtävissä yhteiskunnan tasolla, Munsterhjelm sanoo.

”Moni asia, joka vanhempia väsyttää, ei ole oma valinta. Some luo paineita – ai lapsen voi nukuttaa noinkin tai pitäisikö meilläkin olla tuollainen iltarutiini – mutta enemmän vanhempia uuvuttaa perheiden epätasa-arvo. Naiset tekevät yhä kaksi työpäivää: yhden töissä, toisen kotona.”

Munsterhjelmin on yllättänyt se, miten tuttavapiirin perheissä naiset tekevät silti samat työ kuin hän tekee itsellisenä vanhempana. Ei ihme, että juuri äidit ovat väsyneimpiä. Työelämän tasa-arvo ei siis ulotu vielä perheisiin.

”Uraäideistä puhuminen on vanhanaikaista ja naurettavaa. Äärimmäisen pienellä prosentilla naisista on mahdollisuus valita, meneekö töihin vai ei. Ja mikä edes on ura – sitä, että sinulla on töitä?”

Hänestä perhe-elämä on myös turhan lokeroitunutta, mikä lisää yksinäisyyttä.

”Moni viettää aikaa lähinnä oman perheen tai muiden perheiden kanssa. Minä ja lapseni emme joidenkin mielestä ole oikeanlainen perhe. Meitä ei kutsuta perheiden tapaamisiin vaan tavataan erikseen puistoissa ja aamiaisilla.”

Monia rassaa ennen kaikkea se, että vanhemmaksi tulon jälkeen pitäisi luopua kaikesta itselle tärkeästä.

Munsterhjelmille tärkeää on työ Nuorisoalan kattojärjestön Allianssin toiminnanjohtajana. Se on vaativaa ja aikaa vievää, mutta hän ei halua luopua siitä. Tärkeitä ovat myös reissut sekä mökkeily – vaikka siellä vedetkin pitää lämmittää, vaiva on sen arvoista.

Lisäksi hän on pitänyt kiinni sosiaalisesta elämästään.

”Kauhukuvani on se, että olisimme töiden ja päiväkodin jälkeen illan kahden kotona. Kutsumme ihmisiä kylään, käymme ravintoloissa. Se lisää hyvinvointiani.”

Ja nurinkurista kyllä: juuri itsellinen vanhemmuus mahdollistaa monen asian. Ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa vaikkapa lomakohteista.

”Voin tehdä juuri niitä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi. Eräällä Lapin-matkalla ajattelin, että en olisi tässä, jos olisin saanut lapsen exäni kanssa. Olen voinut valita, että teen yhä itselleni tärkeitä asioita – nyt lapsen kanssa.”

Tutkimusten mukaan ihan kaikki vanhemmat ovat väsyneitä. Munsterhjelm lohduttaa, että vanhemmuudesta, kuten mistä tahansa muustakin, selviää tavallisilla voimavaroilla, jos on niin päättänyt.

”Jos selviää työelämästä ja on keksinyt keinoja pärjätä siinä, kyllä niitä keksii lapsenkin kanssa.”

Juttu on julkaistu Trendissä 8/2023.