Kosmetiikka: Kun menen ovesta ulos, punaan ainakin huulet. En käy edes lähikaupassa tai viemässä roskia ilman huulipunaa. Huolitelluista huulista tulee sellainen olo, että hallitsen elämän. Suosikkipunani Bottega Verden Albicocca brandy ja sävy klassisen kirkas punainen.

Biisi: Nälkämaan laulu on samanaikaisesti surullinen ja taistelutahtoinen. Siinä on voimaannuttavaa uhoa: ”Taival lie hankala – olkoon vaan! Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan!” Kasvoissani kulkee kylmät väreet, kun kuuntelen kappaletta. Ehkä laulu puhuttelee minua myös siksi, että isäni on kotoisin Kainuusta.

Vaate: Pitäisin kukkamekkoja ympäri vuoden, jos vain tarkenisin. Kukallisessa mekossa minut valtaa ihanan tyttömäinen fiilis. Mekossa on yksi ehto: helman tulee ylettyä polven alapuolelle. Minusta on tullut vanhemmiten sovinnaisempi. En osaa enää olla minimitassa.

Juoma: Jääkaapissani on aina valkoviiniä. Minulle tulee tuskainen olo, jos se on päässyt loppumaan, sillä herkku on tärkeä osa päivärituaaliani. Lopetan työpäiväni puoli viideltä, asetun nojatuoliini lukemaan hyvää kirjaa ja nautin lasillisen jääkylmää valkoviiniä. Hetki muuttaa kotini työhuoneesta vapaa-ajan asunnoksi.

Kirja: Luen pari kirjaa viikossa. Suosikkini on mikä tahansa Aulikki Oksasen teos. Hänen kielensä on niin rikasta ja kekseliästä, ettei sitä voi verrata kenenkään toisen ulosantiin. Nykyään olemme Aulikin kanssa ystäviä. Tavatessamme keskustelemme kirjoittamisesta.

Ajatus: Voima-ajatukseni on ”kun täällä on kerran pakko olla, pidetään hauskaa”. Yritän tarttua elämän pieniin iloihin ja nauran, kun on vähääkään syytä. Haluan tehdä jokaisesta päivästäni mahdollisimman mielekkään. Iän myötä olen myös luopunut turhista säännöistä ja toisten miellyttämisestä.

Maisema: Rakastan merimaisemaa, etenkin Välimerta. Yksi kauneimmista kohteista on Kreetan Hania. Meri rauhoittaa minua. Kunnioitan merta, ja vähän pelkäänkin sitä. En mene uimaan, jos on yhtään liikaa aallokkoa.

Ihminen: Minulla on paljon ihania ystäviä. Yksi heistä on kupparina työskentelevä Sanna-Kaisa, jonka kanssa olen pitänyt yhteyttä Teatterikorkeakoulusta asti 1980-luvulta. Hän tajuaa minua puolesta sanasta. Olen siitä onnellisessa asemassa, että olen saanut uusia ystäviä myös aikuisiällä. Toki myös jotkut ystävyyssuhteet ovat hiipuneet, se kuuluu elämään.

Tuoksu: Heti, kun keväällä tulee kieloja myyntiin, ostan niitä kotiini. Kielojen tuoksu vie minut nuoruuteeni Keski-Pohjanmaalle saareen, joka oli täynnä huumaavasti tuoksuvia valkoisia kukkia. Pidän kielon tuoksusta myös hajuvesissä.

Kaupunki: Olen hullaantunut Krakovaan. Käyn siellä kerta toisensa jälkeen. Toisen maailmansodan pommituksilta säästyneessä kaupungissa aika tuntuu pysähtyvän. Se pursuaa ihania kahviloita ja ravintoloita. Krakovan tunnelmaa ei voi verrata mihinkään toiseen Euroopan kohteeseen.

Juttu on julkaistu aiemmin Kauneus ja Terveys -lehdessä 12/2023.