ev08_voutilainen

Laura Voutilainen ja Yasmine Yamajako: "Perhe on valtava voimavara"

Laura Voutilainen on kannustanut sisarentytärtään Yasmine Yamajakoa lapsesta asti. Tänään he ovat molemmat musiikin ammattilaisia – ja pian he myös asuvat saman katon alla.

Pieni tyttö puristaa pimeässä tuolinsa reunaa. Hänen huomionsa on täysin keskittynyt edessä olevaan, valoa tulvivaan lavaan. Hän rakastaa tätä kaikkea – tanssijoita kimaltelevissa asuissaan, värivalojen hehkua, musiikin rytmiä, joka tuntuu selkärangassa asti. Kaikkein eniten Yasmine-tyttö ihailee lavan keskipisteenä säihkyvää hoikkaa vaaleaa naista, tätiään Laura Voutilaista.

– Olen aina katsonut Lauraa ylöspäin. Hän on ollut minulle elävä esimerkki siitä, että musiikilla ja laulamisella on mahdollista elää. Hänen suuret shownsa ovat minulle tärkeitä lapsuusmuistoja, Yasmine Yamajako, 18, kertoo.

– Olen tiennyt jo pitkään, että musiikista tulee ammatti myös minulle. Sitä päämäärää kohti olen mennyt pienestä pitäen, laulanut lusikkaan kolmevuotiaasta. Musiikki on ainoa asia, joka saa minut irtaantumaan arjen ikävistä asioista, hän kuvailee.

– Vanhempani ovat usein painottaneet ammatillisen varasuunnitelman tärkeyttä, mutta Laura on aina kannustanut, että ”go for it”, Yasmine virnistää.

Musiikillisia taitojaan hän on hionut vuosikausia – ensin musiikkiluokilla, nykyään laulunopiskelijana Pop & Jazz Konservatoriossa. Suuren yleisön tietoisuuteen nuori lahjakkuus ponnahti kesällä 2008 Helsingin kaupunginteatterin High School Musical -näytelmän Gabriellana. Pesti sai jatkoa tänä kesänä, kun Yasmine tähditti myös musikaalin kakkososaa.

– Elän unelmaani todeksi, mutta minulla on koko ajan olo, että leijun pilven päällä, kohta tämä kaikki varmasti loppuu. Onnistumisen paineet ja epävarmuus tulevaisuudesta ahdistavat välillä, Yasmine Yamajako sanoo.

Voimaa perheestä

Hiuslakka pöllyää, pukuhuoneen ilma on sakeana naurua ja iloista puheenpursketta. Yasmine Yamajako ja Laura Voutilainen, 34, valmistautuvat yhteiskuvauksiin. Selvää on, että musiikki on heidän suhteessaan tärkeä yhdistävä tekijä.

– Eye of the Tiger... hyräilee Yasmine melodisella, vähän käheällä äänellään. Vain hetkeä myöhemmin Laura jatkaa samaa laulua huomaamattaan, täsmälleen oikealta sävelkorkeudelta ja yhtä pysähdyttävästi.

– Olen aina viettänyt Yassun kanssa paljon aikaa. Jo leikki-iässä hän oli uskomattoman hauska ja karismaattinen persoona, esiintyjä alusta asti, Laura Voutilainen kertoo.

Tummaihoisen sisarentyttären syntymä sukuun oli monen sattuman summa. Lauraa kuusi vuotta vanhempi isosisko Elise lähti nuorena maailmalle ja kohtasi Pariisissa Beninistä tulleen opiskelijapojan. Tunteet heräsivät, nuori pari avioitui, ja pian Yasmine, vanhin neljästä sisaruksesta, jo ilmoitteli tulostaan. Perhe asettui Suomeen, ja lapset saivat varttua kosmopoliittisessa kodissa, jossa kotikielenä puhutaan ranskaa.

– Meillä on aina ollut todella onnellinen ja tiivis perhe ja suku. Mummi, ukki, Laura ja hänen perheensä – kaikki ovat läheisiä. Vietämme yhdessä paljon viikonloppuja ja juhlia, ja Lauran pojat Veeti ja Leevi ovat usein olleet meillä hoidossa, Yasmine selvittää.

– Mummolta opittu motto on, että perheeseen voi aina tukeutua. Kotona kukaan ei käännä selkää, vaikka välillä olisi pahalla tuulella ja tiuskisi muille.

Yamajakon perheellä on mökki Heinolassa järven rannalla parin sadan metrin päässä Lauran ja hänen perheensä kodista.

– Olemme sellainen italiaistyyppinen perhe, mekastusta riittää, kun tämä Kiljusen väki kokoontuu, Laura nauraa Yasminen säestäessä.

– Yhteisöllisyys kaikessa kauneudessaan ja kauheudessaankin on meidän voimamme. Vaikeat asiat pyrimme ratkaisemaan suoralla puheella, emme anna ongelmien jähmettyä vaikeasti selvitettäviksi möykyiksi. Emme voisi olla näin läheisiä, jollemme olisi avoimia, Laura kuvaa perheyhteisöä.

Nyt ilmassa puhaltavat kuitenkin muutoksen tuulet. Yasminen perhe siirtyy Belgiaan, koska hänen isänsä sai kiinnostavan työn EU-komissiosta. Nuori nainen itse jää tänne työ- ja opiskelukuvioidensa takia – tänä syksynä olisi tarkoitus saada valkolakki. Muutos käynnistää uuden vaiheen myös Lauran ja Yasminen suhteessa. He aikovat jakaa asunnon Helsingissä. Kämpän, jota Laura käyttää tukikohtanaan pääkaupungissa ja jossa Yasmine voi aloitella itsenäistä elämää tukenaan tuttu aikuinen.

– Minusta on ihana ajatus, että voimme asua osa-aikaisina kämppiksinä, kun oma perheeni on niin kaukana, Yasmine sanoo

– Kumppani olen mielelläni, mutta äidiksi en rupea, Laura muistuttaa.

– Yhdessä asuessa tulee väistämättä jossakin vaiheessa myös yhteenottoja. Riidoilta olemme Yassun kanssa tähän asti välttyneet, koska emme ole koskaan asuneet saman katon alla, hän miettii.

Liian tumma, liian vaalea

Varhaislapsuutensa vuodet Yasmine Yamajako muistaa huolettomina. Perheyhteisö suojeli, seuraa niin kujeisiin kuin leikkeihinkin tarjosivat nuoremmat veljet. He olivat samannäköisiä kuin tyttö itsekin.

Oivallus omasta erilaisuudesta syntyi vasta kouluvuosina. Vuosina, jolloin Yasmine oli ainoa tummaihoinen koko koulussa – niin ala- ja yläasteella kuin myöhemmin espoolaisessa lukiossaankin.

– Minun on aina ollut vaikea määritellä, mistä olen. Suomessa tunnen aina olevani liian tumma, Afrikassa vieraillessani taas liian vaalea. Vahvimmin koen sulautuvani joukkoon Ranskassa, jossa olemmekin viettäneet paljon aikaa, Yasmine kertoo.

– Aggressiivista rasismia en onneksi ole joutunut kohtaamaan, mutta esimerkiksi koulussa olin aina se erilainen, se joka kiinnitti huomiota, se jota katsottiin toisin kuin muita. Minusta tuntui koko ajan, etten täysin kuulu joukkoon, en ollut luokan suosituimpia ollenkaan, hän muistaa.

Erillisyyden kokemuksesta kumpusi myös voimaa. Yasmine keskittyi laulamiseen ja muihin harrastuksiinsa ja oppi paljon itsestään. Kunnianhimo ja näyttämisenhalu nostivat päätään.

– Olin kovaääninen, halusin laulaa sooloja, olla esillä. Ajattelin, että vaikka nämä eivät tykkää minusta, jonakin päivänä minusta tulee artisti, Yasmine Yamajako sanoo.

Laura Voutilanen sai seurata läheltä sisarentyttärensä painiskelua identiteettinsä kanssa.

– Olen aina nähnyt Yassun kauniina, suloisena ja taitavana tyttönä. Olen koettanut kannustaa häntä ja ollut valmis kuuntelemaan, mutta yrittänyt samalla olla neuvomatta ja puuttumatta liikaa hänen juttuihinsa, Laura sanoo.

Hän kertoo sisarensa ja tämän puolison suojelleen hienosti lapsiaan. Turvaa ja rakkautta on riittänyt. Jo lasten ollessa pieniä heidän vanhempansa päättivät, että Helsingin seutu on paras paikka Suomessa kasvattaa monikulttuurista perhettä.

Kaikkien tuttu

Ruotsinlaiva, kirjava pallomeri joskus 90-luvun puolivälissä. Pieni Yasmine on innoissaan. Mahtavaa, että pallomeren reunalla istuu lempitäti Laura. Yasmine vilkuttaa Lauralle pleksilasin läpi, Laura vilkuttaa takaisin. Sitten tyttö sukeltaa upeasti. Kovat, värikkäät pallot rummuttavat naamaa. Yasmine vilkaisee sivulle – näkikö täti? Ei, Laura on kääntynyt poispäin antamaan nimikirjoitusta. Fanit ottavat suosikkiartistiin kontaktia jopa täällä. Yasminea harmittaa. ”Antakaa olla, se on nyt mun kanssa!” huutaa pieni, vihainen ääni hänen sisällään. Yasmine heittää pallon päin pleksiä, lujaa.

– En edes muista aikaa, jolloin Laura ei olisi ollut kuuluisa. Outoa ajatella, että hänen uransa musiikin parissa alkoi täsmälleen samassa iässä kuin minä olen nyt, Yasmine Yamajako miettii reilua vuosikymmentä myöhemmin.

– Minun on yhä vaikea tiedostaa, että nyt olen itse tilanteessa, jossa vieraat ihmiset saattavat tunnistaa, ja että minusta on juttuja lehdissä. Yhtäkkiä on paljon enemmän ihmisiä, jotka haluavat tutustua minuun, hän sanoo.

– Joskus minulla on kaiken laulamisen, tanssin ja treenien jälkeen sellainen olo, etten yhtään jaksaisi lähteä ulos ja olla taas hymyileväinen, Yasmine huokaa.

– Tiedän, millaista on tulla nuorena tähdeksi, joten ymmärrän hyvin, mitä asioita Yassu käy nyt läpi. Tilannetta ei voi täysin ymmärtää kukaan, joka ei ole itse kokenut samaa, Laura Voutilainen sanoo.

– Minulla on herännyt tietynlainen suojeluvaisto häntä kohtaan. Olen antanut joitakin neuvoja, mutta koettanut myös muistaa, ettei kukaan voi elää toisen puolesta, siitä tulee vain pahaa jälkeä, Laura miettii.

– Olen varoitellut häntä esimerkiksi nesteen nousemisesta päähän. Se on asia, jota on alussa melkein mahdoton välttää, mutta ennemmin tai myöhemmin, yleensä ensimmäisen notkahduksen myötä, se valuu kyllä pois, hän sanoo.

Laura Voutilainen muistaa omat alkuhuuman jälkeiset vuotensa melko karuina. Oli oikeustaistelua ja muita hankaluuksia. Mikään ei tullut helpolla, vaan hänen oli taisteltava tiensä eteenpäin.

– Jos nyt alkaisin alusta, suunnittelisin varmaan raha-asiani paremmin, tarkkailisin, miten elän. Kun rahaa tuli, panin kaiken heti haisemaan seuraaviin projekteihin. Menin takki auki kaikkeen, Laura Voutilainen huokaa.

– Toisaalta kaikki kokemukset ovat olleet tärkeitä. Vuosien myötä olen oppinut suunnitelmallisuutta ja malttia, opetellut olemaan vähemmän ankara itselleni.

Yhdessä eteenpäin

Mereltä käy pehmeä tuuli. Kaksi naista istuu vierekkäin laiturilla. Kypsempi naisista on hillitty ja vähän varautunut, nuorempi pulppuaa estotta puhetta ja naurua. Vähän väliä he kuitenkin hymyilevät toisilleen, pujottavat sormensa lomittain. On selvää, että näitä kahta yhdistää paitsi sukulaisuus, myös ystävyys.

– Kun pääsin Gabriellan rooliin, en halunnut, että minun ja Lauran sukulaissuhteesta tehtäisiin numeroa. En halunnut, että ihmiset ajattelevat, että minut on valittu näytelmään sen takia – olin tehnyt paljon töitä ja läpäissyt koelaulut itse, Yasmine Yamajako sanoo.

– Laura on opettanut, että on tärkeää esimerkiksi syödä ja nukkua hyvin, osata rauhoittua, tehdä muutakin kuin töitä. Hän on myös sanonut, että pitää oppia mokaamaan, ymmärtää, ettei maailma kaadu, jos välillä tekee virheitä.

– Ihailen Lauran määrätietoisuutta, periksiantamattomuutta, sydämellisyyttä. Sitä, että hän on säilyttänyt aidon itsensä kaiken pyörityksen keskelläkin. On ihanaa, että elämässäni on tuollainen ihminen, Yasmine hymyilee.

– Yassulla on terävä tunneäly, hän rakastaa hyviä kirjoja, musiikkia, pitkiä keskusteluja. Hänelle on tärkeää, että ympärillä on aitoja ihmisiä. Yassua ei voi kahlita eikä rajoittaa, Laura Voutilainen sanoo lämpimästi.

Pian on hänen vuoronsa istua pimeässä katsomossa, rentoutua ja tulla viihdytetyksi. Katsoa hellästi lavalla laulavaa ja tanssivaa tyttöä. Tyttöä, jota hän kerran keinutti sylissään koliikkikipuisena käärönä. Tyttöä, jonka hän näki varttuvan vahvaksi ja sädehtiväksi nuoreksi naiseksi.

teksti Sanna Kajander-Ruuth – kuvat Anna Huovinen

  • Julkaistu 02.09.2009

Artikkelin avainsanat

Ei avainsanoja

  199   2

Kirjoita uusi kommentti

Tämän kentän sisältö pidetään yksityisenä eikä sitä näytetä julkisesti.
Roskapostin esto
Kyselyllä ehkäistään lomakkeen roskaposti- ja haittaohjelmien käyttö.

Kaikki jutut

EVPietariilmo

Lukijamatkalla ihailemme palatsien loistoa ja tutustumme ainutlaatuiseen näyttelyyn, johon kuuluu muun muassa Fabergé...

EV0414 Satu Silvo netti

Muutama vuosi sitten, kun näyttelijä Satu Silvo oli 48-vuotias, hän havahtui siihen, että tunsi itsensä...

EV0314agathamatkailmo

Englannin Devon on maisemiltaan juuri sellainen kuin Hercule Poirot- ja Miss Marple -elokuvissa on nähty: idyllisiä...

EV0314 Vuoden Eevat

Vuoden Eeva 2014 -juhla täytti Kansallisteatterin iloisista vieraista. Vuoden Eevoiksi 2014 valittiin Raakel Lignell, Anne...

EV0214 Horo

Jos haluat ottaa yhteyttä astrologi Markku Manniseen, hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteesta mmannin1@pp...

EV 12 01 Vuosihoro

  Jos haluat ottaa yhteyttä astrologi Markku Manniseen, hänet tavoittaa sähköpostitse osoitteesta...

Laura Jurkka 07

Kolme vuotta sitten Seinäjoen kaupunginteatterin henkilökunta lauloi lavalla syyskauden avajaisissa. Tuolloin 51-...

ev07_meski1

Konkurssi on vaarallinen. Siinä voi tunnollinen ihminen päästä helposti hengestään. Tanja...

Lisää aiheesta

EV0414 Satu Silvo netti

Muutama vuosi sitten, kun näyttelijä Satu Silvo oli 48-vuotias, hän havahtui siihen, että tunsi itsensä...

EV0314 Vuoden Eevat

Vuoden Eeva 2014 -juhla täytti Kansallisteatterin iloisista vieraista. Vuoden Eevoiksi 2014 valittiin Raakel Lignell, Anne...

EV0314 Vuoden Eeva logo

Raakel Lignell valittiin Vuoden Eevaksi 10.3.2014. Katso videolta Raakelin tervehdys Eevan lukijoille! http://youtu.be/...

EV0214 Paivi

Helsinkiläiset Päivi Storgård ja Teemu Johansson olivat alkutalvesta 2011 pitkällä kävelyll...

ev0807_nelimarkka

Riitta Nelimarkka on taiteilija, jolla on sisäinen pakko luoda koko ajan uutta. Aviomies Jaako Seeck puolestaan mahdollistaa...

ev0811_karkkainen

Kata Kärkkäinen, 40, on uuden alussa. Eron jälkeen hänen elämässään käynnistyi...

ev0812_tykka

Vasta avioitunut Karita Tykkä, o.s. Tuomola, sanoo olevansa hyvin onnellinen ihminen. Onnen resepti on yksinkertainen: sopivasti...

ev0901_vilen

Suurlähettilään puoliso Janina Vilén palasi Budapestista takaisin Helsinkiin innostavan työtarjouksen...

Muissa lehdissä

Lahjaideat

Hyvä joululahja on tarpeellinen, itse tehty. Se voi olla lämmöllä tehty villasukka, lapanen, kaulahuivi, pipo tai koriste-esine. Aila | Meidan Mökki

Kysely

Eeva.fi on uudistunut. Mitä pidät uudesta sivustostamme? :

Näistä keskustellaan

Tutustu astrologi Markku Mannisen tähtimerkkigalleriaan ja katso, mitä tähtimerkkisi kertoo sinusta.

Laura Jurkka 07

Näyttelijä Laura Jurkka on kamppaillut koko elämänsä tullakseen hyväksytyksi.

EV1210 kansihenkilo www

Kiekkolegendan entinen puoliso kertoo nyt, miten alkoholi astui alakavalasti hänen elämäänsä. Täydellinen elämänmuutos oli ainoa vaihtoehto.

EV0213 vehvilainen

Kun läheinen tekee itsemurhan, jäljelle jää mustaa surua. Kansanedustaja Anu Vehviläinen on joutunut kokemaan sen kahdesti.

EV0214 Horo

Lue astrologi Markku Mannisen laatima horoskooppi.

ev07_meski1

Konkurssi on vaarallinen. Siinä voi tunnollinen ihminen päästä helposti hengestään. Tanja...

ev0906_dunderfelt

"Moderni nainen haluaa tulla seksuaalisesti avatuksi. Tähän hän tarvitsee vahvan miehen", toteaa Tony...

Katri_Helena

Lauluillaan Katri Helena Kalaoja tarjoaa kuulijoilleen juhlaa. Miten hän itse selvisi vuodesta, johon mahtui...