Viestintä vahvistaa parisuhdetta

Perheterapeutti John Gottman on huomannut, että puolisoiden välisestä keskustelusta voi arvioida jopa muutamassa minuutissa, jatkuuko parisuhde vai päättyykö se todennäköisesti eroon. Puolisoiden välisellä viestinnällä on olennainen merkitys suhteen hyvinvoinnille.

Loukkaavaan viestintään kuuluu kohtuuton kritiikki ja toisen persoonallisuuden arvostelu. Äänen sävy, ilmeet ja muu kehonkieli tehostavat toisen nolaamista ja mitätöimistä. Puolisoon kohdistettu halveksunta ja iva ovat parisuhteelle kohtalokkaita. Huonossa viestinnässä ei nähdä omaa vastuuta tilanteesta vaan syytetään toista: tämän parisuhteen ongelmat johtuvat sinusta. Myös omat tunteet määritetään toisen aikaansaamiksi: sinä teet minut vihaiseksi.

Molempien on kannettava vastuuta

Jos huomaa parisuhteessaan loukkaavaa puhetta, on tärkeää miettiä omaa käyttäytymistään. Aikuisella ihmisellä on aina mahdollisuus ja velvollisuus muuttua ja kasvaa ihmisenä. Parisuhdetta rakentavassa viestinnässä kuunnellaan toista ja kriittinen arviointi kohdistuu molempiin. Kärsivällisyys ja rauhallisuus auttavat yleensä paremmin kuin aggressiivisuus, puolustautuminen tai vastasyytökset.

Eräs parhaista ja yksinkertaisimmista elämänviisauksista neuvoo, että jos jokin ei toimi, ei kannata jatkaa samalla tavalla, vaan tehdä jotain muuta. Se, miksi me usein itsepintaisesti jatkamme tavalla, joka ei toimi, saattaa olla kytköksissä lapsuudenperheen riitelymalleihin. On tärkeää tunnistaa, jos toistaa sellaista mallia, joka vähentää tai suorastaan estää omaa ja parisuhteen hyvinvointia. Jos ei tunne omaa menneisyyttään, on tuomittu toistamaan sitä. Oma historia tulee usein esiin latautuneina tunteina ja samalla tavalla toistuvina riitoina parisuhteissa ja muissa läheisissä ihmissuhteissa.

Osa ongelmista ja väärinkäsityksistä syntyy pelkästään siitä, että ihmiset ovat erilaisia, ajattelevat ja tuntevat eri tavoin. Synnynnäinen temperamentti näkyy muun muassa siinä, miten puuhakas, sosiaalinen, ärtyvä, pelokas, joustava, tarkka tai helposti asioihin kyllästyvä ihminen on. Omaa temperamenttia ei voi silti käyttää selityksenä huonolle käytökselle: kun minulla nyt on tämä temperamentti, saan sanoa mitä mieleen tulee.

Riitele rakentavasti

Parisuhteessa on tärkeä muistaa, mitä ei ainakaan pidä sanoa, ei edes riitojen aikana.

Puolisot kyllä tietävät, mikä eniten loukkaa toista, ja tätä tietoa on kunnioitettava, vaikka juuri sen asian esiin ottamisella saisi sivallettua toista kipeästi. Jos
tähän rajoitukseen ei suostu, voi repiä toisen perushaavoja julmasti. Haavat voivat liittyä lapsuuden raskaisiin kokemuksiin tai parisuhteen kipeisiin tilanteisiin, jotka on jo käsitelty ja anteeksi annettu. Esimerkiksi melkein joka riidan aikana heitetty uhkaus eron ottamisesta aiheuttaa syvän kriisin, jos toisen peruskipuna ovat lapsuuden hylkäämiskokemukset.

Puolison kritiikin vastaanottaminen ei ole helppoa, mutta se on välttämätöntä. Asiallinen kritiikki ei ole maailmanloppu vaan mahdollisuus oppia. Vaikka kritiikki ei tunnu kivalta, sen kuuleminen ja arvioiminen kuuluu kypsään aikuisuuteen: Tuon osan kritiikistä koen oikeaksi, mutta tuosta en tunnista itseäni. Kertoisitko lisää, haluaisin ymmärtää, miten olet kokenut käytökseni tai sanani tuolla tavalla.

Jos tuntuu siltä, että ei pysty puhumaan asioista huutamatta, on paras olla sanomatta mitään ennen kuin on rauhoittunut. Mielenkiintoinen havainto on, että jo noin kymmenen sekuntia riittää suuttumuksessa esiin ryöpsähtäneen adrenaliinipurskahduksen madaltumiseen. Vanha kansanviisaus kymmeneen laskemisesta on siis hyvä neuvo riidan ensihetkinä.

Suurta viisautta on pyytää taukoa keskustelulle: Olen nyt niin täynnä ilkeitä ajatuksia ja toivottomuuden tunteita, että haluan olla yksikseni. Muuten saatan sanoa jotain, jota kadun jälkeenpäin.
Eräs parisuhteen taitoja on käyttää hiljaisuutta luovalla ja rakentavalla tavalla. Pahimmillaan hiljaisuus on mykkää ja uhkaavaa. Oikeaan käyttöön hiljaisuus
tulee silloin, kun se mahdollistaa rehellisen itsetutkistelun ja entistä rakentavamman tavan kuunnella toista. Hyviä kysymyksiä tässä yhteydessä ovat: Mitä me saamme aikaan tällä kiistelyllä? Mitä me riidan avulla välttelemme? Miten olemme aiemmin osanneet selvittää ongelmia? Missä menee oma sietorajani sen suhteen, miten puolisoni voi käyttäytyä minua kohtaan? Mitkä ovat omia kasvualueitani parisuhteen vuorovaikutuksessa?

Yhteinen päämäärä

Parisuhteen ongelmat eivät ole aina pelkästään parisuhdeasioita. Mukana ovat myös oman elämänkaaren kysymykset, työhön liittyvät ongelmat tai työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen. Olennaista on selvittää, mikä itse asiassa on ongelmana, kenen tai keiden ongelma se on, ja etsiä ratkaisua. Joskus yksinkertainen informaatio estää turhan riidan: En ole sinulle vihainen, työkiireet ja lasten riitely vain hermostuttavat minua. Yritän rauhoittua, jotta en kiukuttelisi sinulle.

Hyvässä parisuhdepuheessa kumpikin pystyy laukaisemaan tilanteen kireyttä ja lämmittämään ilmapiiriä silloinkin, kun se tuntuu vaikealta. Joskus puolisoita auttaa toteamus, että he ovat riidassa samalla puolella, he vain näkevät ongelman eri näkökulmasta: emme ole toistemme vihollisia vaan pyrimme yhdessä toimimaan paremman parisuhteen puolesta.

Kun puoliso näkee kumppanin yrityksen selvittää tilannetta omalta osaltaan, se herättää hänessä yleensä myötätuntoa. Silloin syntyy yhteinen päämäärä: päästä pois umpikujasta ja sovitella asioita yhdessä. Jos tilanteeseen ilmaantuu huumorin pilkahduksia, ollaan jo hyvällä polulla.

Parisuhde ei kestä hyvänä ilman myönteistä palautetta. On tärkeää, ettei pidä toista itsestäänselvyytenä vaan kumppanina, jota rakastaa, johon luottaa ja jonka kanssa haluaa jakaa elämäänsä. Rakkautta vahvistava viestintä tulee esiin tavallisen arjen keskellä pienissä sanoissa ja teoissa. Siksi puolisoiden on hyvä pohtia, kuinka usein he sanovat toisilleen jotain kaunista, kuinka usein katsovat silmiin ja kiittävät toisiaan. Yhtä hyvä on miettiä, kuinka usein tulee pyydettyä toiselta anteeksi tai ilahdutettua toista yllättäen. Tärkeä kysymys on, olemmeko päivittäin tietoisesti läsnä toinen toisillemme.

Parisuhdeviestintä on taitolaji. Parasta on, jos molemmat kasvavat sen jalossa taidossa.