Taiteilijakoti hellii ja inspiroi

Åsa ja Erik Salvesenin elämä muuttui monessa asiassa kerta heitolla, kun he kuusi vuotta sitten muuttivat Helsingistä Tammisaareen. Helsingissä kodin ovet pidetään lukossa ja tapaamiset ystävien kanssa sovitaan usein kalenterin kanssa. Tammisaaressa Salvesenien ovi on aina auki ja heille saa piipahtaa ja tulla kylään ihan koska vain.

”Oli hauskaa, kun isoäitini oli meillä opettamassa minulle kaalikääryleiden tekemistä. Ahkeroimme keittiössä monta tuntia kunnes isoäiti päätti käydä olohuoneen sohvalle päivätorkuille. Hetken päästä ovella oli toimittajaystäväni Helsingistä. Hän halusi lainata lasiverantaamme kirjoittaakseen siellä artikkelinsa valmiiksi ennen kuin nousisi junaan. Joo, ole hyvä vain, minä sanoin ja painelin takaisin keittiöön. Kymmenen minuutin päästä ovelle ilmestyi toinenkin helsinkiläistuttu. Yhtäkkiä kodissamme oli ystäviäni ja sohvalla nukkuva isoäitini! Tämä on kotimme idea ja elämämme täällä”, näyttelijä ja ohjaaja Åsa Salvesen nauraa.

Asemapäällikön kodissa
Elämänmakuista menoa on Salveseneilla tänäänkin. Vaaleanvihreän talon toinen puoli on rakennustelineiden peitossa ja miehet työn touhussa hiomassa seinästä vanhaa maalia pois.
”Eteläinen pää talosta on mennyt niin huonoon kuntoon, että se on pakko korjata nyt. Ensi kesänä olisi tarkoitus laittaa kuntoon toinenkin puoli. Seinään tulee uuden värin myötä syvempiä sävyjä, ja aiomme maalata sen pääasiassa itse, vaikka projektiin meneekin suurin osa kesän vapaa-ajasta”, Åsa ja hänen miehensä, lavastaja ja pukusuunnittelija Erik Salvesen puhelevat katsellessaan miesten ahertamista.

Huvilamainen, suojeltu talo on seissyt paikallaan monen sukupolven ajan. Se rakennettiin Tammisaaren asemapäällikön perheelle kodiksi, kun rautatie Hyvinkään ja Hangon välille vuonna 1873 avattiin.
”Täällä oli puulämmitys ja hanasta tuli vain kylmää vettä. Oli korkkimatot ja 1970-luvun tapetit”, Åsa ja Erik muistelevat talon ilmettä, kun he vuonna 2002 astuivat ensimmäisen kerran ovesta sisään.
Salvesenit näkivät heti, että vaatimaton talo oli hyvin hoidettu; aarre, joka oli lähes alkuperäisessä kunnossa, toisin sanoen, kukaan ei ollut vuosikymmenien saatossa pilannut rakennusta vääränlaisilla remonttiratkaisuilla.
Keittiö puuliesineen on lähes samanlainen kuin se on aina ollutkin, samoin olohuone ja nyt talvilämmin lasiveranta. Keittiön vieressä piiankamari on muutettu kylpyhuoneeksi, ja entinen ruokasali on jaettu väliseinällä 11-vuotiaan Eliaksen huoneeksi ja vanhempien ”konttoriksi”.
Teksti Päivi Mattila Kuvat Antti Sepponen